Kesätunnelmissa

Aloitin kesätyöpaikassani reilu viikko sitten. On vaikea keksiä mistä kirjoittaisi, sillä yhteen viikkoon mahtuu niin paljon - uusia asioita, joita on oppinut (kuten EKG:n otto ja Atroventin anto), töissä tapahtuneita asioita (kuten hankalia omaisia ja kuolevia potilaita) ja ylipäänsä se ensimmäisten päivien kauhunsekainen tunne, kun mistään ei tiedä mitään. Onneksi työkaverit ovat osoittautuneet mukaviksi ja valmiiksi vastaamaan tyhmiinkin kysymyksiin, joita olen viikon aikana ehtinyt esittämään.

Ennen töiden alkua olin huolissani siitä, kuinka osaisin siirtyä opiskelijan roolista perushoitajan rooliin - opiskelijanahan en (ainakaan näin alussa) tee mitään varsinaisesti itsenäisesti, eikä järjetöntä aloitekykyä ja oma-aloitteisuutta oikein odotetakaan, mutta palkattuna hoitajana odotukset ovat hieman erilaiset. Oli pelottavaa joutua vastaamaan osaston puhelimeen ensimmäistä kertaa, kun langan toisessa päässä puhuu omainen tai kotihoito tai kuka tahansa, joka olettaa minun olevan ihan oikea hoitaja. Sanomattakin selvää, että olen hakenut useamman kerran jonkun toisista hoitajista puhelimeen kun minulla ei ole ollut hajuakaan jonkun kotiutuksesta tai tutkimuspyynnöistä.

Olen yllättänyt itseni positiivisesti, se on ainakin sanottava. Pärjään yksin, osaan hoitaa potilaiden aamutoimet itsenäisesti, tiedän mitä tehdä ja milloin, ainakin noin suunnilleen. Tulen potilaiden kanssa hyvin toimeen, en ole vielä onnistunut nolaamaan itseäni täydellisesti ja eilen otin potilaasta EKG:n ilman kenenkään apua, vaikka sitäkään ei ole vielä koulussa opetettu. Jeeh. Saas nähdä mitä käy kun katetrointi osuu kohdalle.