Aivot savuaa

Kirurgian luennot viime viikon perjantaina ja lauantaina olivat aivan mahtavat. Luennoitsijalla oli loistava tapa kertoa ja selittää eri ruumiinosista, niiden tehtävistä, niihin liittyvistä ongelmista ja mahdollisista leikkauksista, mikä piti ainakin oman mielenkiintoni yllä luennon loppuun saakka. Saimme kuulla laparoskopiasta, kolonoskopiasta, gastroskopiasta, sappirakko- ja haimaleikkauksista, syövistä, stenteistä, pallolaajennuksista, ohitusleikkauksista, tyristä ja ties mistä. Ei oikeastaan harmittanut ollenkaan, että suurin osa lauantaita meni auditoriossa istuessa.

Tällä viikolla meitä on työllistänyt farmakologian järeät kolmen tai neljän tunnin luennot, joissa käydään läpi niin mikrobi-, kipu-, diabetes-, sydän- ja verisuoni-, ruoansulatus-, akuuttihoito- ja varmaan muitakin jo unohtamiani lääkkeitä vaikutustapoineen, sivuvaikutuksineen ja indikaatioineen. Valtavasta informaatiotulvasta huolimatta lääkehoito alkaa hiljalleen omassa päässä hahmottua jonkinlaiseksi kokonaisuudeksi.

Sisätautien luennot alkoivat tällä viikolla. Niitä pitää meille sisätautien erikoislääkäri, jonka luennoista olen itse tykännyt suuresti. Ainoana huonona puolena on ehkäpä se, että valmista luentomateriaalia ei ole, vaan joudumme tekemään omat muistiinpanot luentojen pohjalta. Power point- diaesitysten ihmeelliseen maailmaan tottuneelle ranteelle tämä on osoittautunut koettelemukseksi :D.

Kliinisten tutkimuksien luennoilla olemme käyneet läpi erilaisten näytteiden ottoa, kuten klamydia-, papa-, virtsa- ja verinäytteitä sekä tutkimuksia, joita esimerkiksi verinäytteistä voidaan tehdä. Ensi viikolla pääsemme myös ottamaan pienryhmissä toisistamme suoniverinäytteitä, eli niitä ihania verikokeita joita kaikki tunnetusti rakastavat. Jännittää aika tavalla, ei niinkään se, että minusta ottaa opiskelukaveri verinäytteen vaan se, että joudun itse pistämään kaveria. Jaiks.

Perjantaipäivän viimeiset tunnit oli jälleen pyhitetty EKG:lle, tällä kertaa käytännön kautta. Saimme ottaa kaverista EKG:n ja katsella erilaisia rytmejä sekä tunnistaa niitä EKG-koneelta. Opettaja myös kuulusteli hieman rytmeihin liittyviä asioita, kuten mistä flimmerin tunnistaa (ei P-aaltoa, värinä, nopea ja epätasainen rytmi), miten tuore ja vanha flimmeri käännetään ja mitä eroa näillä on, mitkä ovat nopea- ja hidaslyöntisyyden toiset nimet (takykardia ja bradykardia) jne. Yllätyin itsekin kuinka hyvin muistin vastaukset kaikkiin opettajan kysymyksiin.

Nyt viikonloppuna saan vääntää vastausta tutoriaalikysymykseen keuhkoahtauman ja astman oireista ja hoidosta sekä aloittaa lukemisen farmakologian tenttiin. Tänään en kyllä tee muuta kuin löhöän.