Viime keväänä opettajat varoittelivat meitä tästä toisen vuoden syksystä - kuinka paljon työtä, uutta asiaa ja tenttejä se pitäisi sisällään. En usko kovinkaan monen meistä arvanneen kuinka rankkaa tämä toden totta olisikaan, en minä ainakaan.
Edellinen opintokokonaisuus käsitteli siis sisätautipotilaan hoitotyötä ja nyt tämä äskettäin alkanut jakso kirurgisen potilaan hoitotyötä. Luennoilla puhutaan anestesiologiasta, perioperatiivisesta hoitotyöstä ja vähän mistään muusta, mutta motivoituminen on ollut vaikeaa. Luulin kirurgian olevan itselleni mielenkiintoista ja jännittävää (:D), mutta viime aikoina olen lähinnä taistellut itseni kanssa jaksaakseni edes raahautua kouluun - kannustimena 80% läsnäolopakko. Ei luennoissa itsessään mitään vikaa ole, mutta voimat ovat totaalisen loppu, eikä päähän tunnu enää mahtuvan lisää uutta tietoa.
Työpajat sentään ovat jaksaneet kiinnostaa, tähän mennessä olen päässyt tutustumaan anestesiakertomukseen ja sen täyttämiseen sekä steriilien leikkausvaatteiden pukemiseen ja steriilin alueen luomiseen, käsiventilaatioon, anestesiavalvontalaitteisiin ja intuboimisessa avustamiseen (sekä myöskin varsinaiseen intuboimiseen, vaikkei se varsinaisesti sairaanhoitajan toimeenkuvaan kuulukaan). Ensi viikolla on edessä ommelten ompelua ja poistoa sekä kanylointia, mikä hirvittää jonkin verran...
Jopa opinnäytetyön tekeminen on tavallaan aloitettu tutkimusmenetelmien peruskurssin merkeissä. Ensi keväänä pitäisi olla aihe päätettynä, vaikka siihen mennessä emme ole vielä lainkaan päässeet tutustumaan vaikkapa psykiatrian tai lastensairaanhoidon alueisiin - entäpä jos se onkin se oma juttu johon haluaisi opinnäytetyössä syventyä, mutta tämä ei selviä ennen kuin vasta kolmannen vuoden harjoitteluissa kun opinnäytetyö on jo puoliksi tehty?
No, kadonneen motivaation metsästys jatkuu kiivaana. Tämän viikkoisen tutoriaalin aihe, "Mitkä ovat anestesiasairaanhoitajan tehtävät leikkausprosessin aikana?", ei ainakaan asiaa auta. Eikä myöskään kliinisten tutkimusmenetelmien kotitehtävä, joka täytyy kirjoittaa käsin - ihan vain siksi, että opettaja on vakuuttunut meidän muuten kopioivan vastaukset suoraan netistä. Voi morjens.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Toi koulu tuntuu aina välillä jämähtäneen 1800-luvulle. Kirjoittaa käsin, voi elämä!
Pystyy kait sitä käsin kopiomaan netistäkin.. Ei mitenkään ettäkö ajattelisin opiskelijoiden näin tekevän automaattisesti. Meillä oli ensimmäinen vuosi kaikkein rankin. Melkein kaikki tuo ja muut asiat päälle käsiteltiin ekan vuoden aikana. Meillä vielä (vaikkakin todella hyvä luennoitsija) yksi opettaja kirjoitutti anatomian ja fysiologian luennot KÄSIN. Terv. jännetupen tulehdus tuli ;)
Tsempit opintoihin!!
Lähetä kommentti