George, ja paljon muuta ei tarvitakaan

Katsoimme perjantain englannintunnilla Teho-osastoa, vieläpä viidennen tuotantokauden jaksoa, jossa seikkaili ah iki-ihana George Clooney. En ole katsonut kyseistä sarjaa pitkään aikaan, enkä ole tainnut koskaan aikaisemmin nähdä jaksoa, jossa George vielä olisi, eli tuntia voitaisiin kutsua ihan mukavaksi.

Tarkoituksena oli tietysti katsoa jaksoa kuullun- ja luetunymmärtämisen kannalta (englanninkieliset tekstitykset) ja saimme myös listan kysymyksiä, joihin piti jakson perusteella vastata, eli ei se pelkkää hupia ollut.

Huomenna on jälleen luvassa pelkät englannintunnit. Tympii tämä lukujärjestyspolitiikka: jostakin kumman syystä esimerkiksi sairaanhoitajilla ei voi olla samanaikaisesti jotakin muuta kun terveydenhoitajilla on vaikkapa englannintunti - tästä seuraa, että huomenna sairaanhoitajilla on vapaapäivä (mikä on sinällään oikein mukavaa, mutta seurauksena kurssien suorittamisessa kuluu todella pitkä aika lukujärjestysten salliessa vain yhden tai kaksi tuntia samaa ainetta samalle viikolle). Samoin se ärsyttää, että tunnit tuntuvat kasautuvan aina yhdelle ja samalle viikolle, josta seuraa tämän viikon kaltaisia kolmen päivän viikkoja ja ensi viikon kaltaisia tenttiputkia. Esimerkiksi lääkehoidon tentin olisi oikein hyvin voinut pitää jo tällä kuluneella viikolla, eihän meillä enää ole asiaan liittyviä luentoja, mutta ei kun ei.

No, valitus ohi. Kevät tulee kohinalla (ainakin lumet ovat sulaneet, suurimmaksi osaksi), mutta eilisen kaltaiset plus kolmen asteen päivät viilentävät hieman kesän odotusta. Ainakin kadut on saatu puhdistettua hiekasta, eli pyöräilystä on tullut entistä mukavampaa, ja aurinko on alkanut ihan oikeasti myös lämmittää. Positiivisuutta pitää välillä kaivaa joka kiven alta.