Kaikkea on satanut taivaalta tänään. Paras osuus oli nuo rakeet, tuntui nimittäin tosi häijyltä pyöräillä vastatuuleen kun pieniä neuloja sataa naamaan. Onneksi ilma on plussan puolella niin lumisotku ei jää maahan, mutta eilisen upean kevätpäivän jälkeen maanantai on tuntunut erityisen ankealta.
Englannintunnilla käsittelimme umpilisäkkeen tulehtumista ja sen hoitoa. If untreated, appendicitis may be fatal due to the possible rupturing of the appendix and the infection following this. Eli nyt tiedetään sekin. Tosin olo on vähän sellainen, että opin noilla enkuntunneilla enemmän itse umpilisäkkeestä kuin englannista, mikä ei kylläkään ole opettajan vika. Oma sanavarasto on vaan ilmeisesti kehittynyt sen verran laajaksi, että uusia sanoja tulee vastaan harmittavan harvoin. No opin minä yhden tänään: gangrene eli necrosis eli kuolio.
Tänään oli myös viimeinen kotihoitoprojektin asiakaskäynti. Olo on vähän haikea, ei sen takia, että haluaisin hirveästi jatkaa projektia, vaan siksi, että tiedän kuinka paljon apua käynneistämme on asiakkaallemme ollut. Noh, ehkä sinne voi piipahtaa kahville ihan muuten vaan joku kaunis päivä.
Tästä vaitiolovelvollisuussotkusta sen verran, että tapaaminen yksikönjohtajan ja muutaman muun opettajan kanssa on sovittu keskiviikoksi. Olen ollut yhteydessä opiskelijakuntaan ja pyytänyt myös heidän edustajaansa paikalle, eli soitellen sotaan vai miten se nyt menikään. Lippu korkealle, lusikat nurkkaan, lampaat laitumelle ja kevättä kohti rinta rottingilla - eihän tässä ole kouluakaan jäljellä kuin muutama viikko ennen harjoittelua. Ja ainahan sitä voi anoa siirtoa, jos nämä ympyrät alkavat liiaksi ahdistaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti