... ja se tykkää lyödä sillä. Kovaa. Niin kuin tänään.
Jostain syystä en ole ihan sisäistänyt sitä, että kolmen viikon päästä meillä alkaa harjoittelu. Siis ihan oikea harjoittelu. Terveyskeskuksen vuodeosastolla. Jossa hoidetaan oikeita ihmisiä. Siis minun pitäisi hoitaa (tietysti valvotusti ja ohjatusti) oikeita ihmisiä.
No, tänään sitten kolahti ja tajusin tuon ihan tosissani. Olipa kumma tunne. Eihän tässä enää ole kuin tämän viikon perjantain enkun tunnit (huominen ja torstai vapaata), ensi viikon tenttiputki, sitten vapaa vappuviikko ja sitten... gulps, se harjoittelu.
En tiedä mistä päästä tk:ta mennään sisälle kun mennään vuodeosastolle. En tiedä missä vaatteet vaihdetaan, tai moneltako osastolle on tarkoitus ilmestyä. En edes tiedä missä oma harjoitteluosastoni oikein on. Harjoitteluinfon olisi parempi olla kattava. Siis ihan oikeasti. Nyt ei riitä enää sellaiset ylimalkaisuudet kuin että muistakaa vaitiolovelvollisuus tai peskää kädet. Nyt tarvitaan yksityiskohtia ja kellonaikoja. Nih.
Tajusin myös, että on todella hilkulla saanko kuusikymmentä opintopistettä kasaan. Opintosuoritusrekisterissä on nyt 39 pistettä. Sinne on tarkoitus tulla lähiaikoina anatomian (5 op), englannin (2 op), kotihoitoprojektin (3? op), nelosopintokokonaisuuden (4? op) ja harjoittelun (6 op) pisteet. Eli siis yhteensä... 20 pistettä. Se tekee 59 opintopistettä. Kuitenkin rekisterissä näkyy sellaisia yhden opintopisteen kursseja kuten infektioiden torjunta 3 ja hoitotiede 3 joista voisin kuvitella saavani myös opintopisteet vielä tänä keväänä - en vain tiedä varmasti. Johtopäätös: opettajat saavat varautua sähköpostipommitukseen, jossa koetan ottaa asiasta selvää.
Ja se sidonnan työpaja, nyt on sekin sitten tehty. Opimme käsikirurgisen sidoksen, hassun sormen tukisidoksen vielä hassumman metallisen pujottimen avulla, amputaatiotyngän sidoksen, M-sidoksen (kirjoitetaankohan se noin?), jalan anatomisen sidonnan, spiraalisidonnan ja tähkäsidonnan. Ai niin, kokeilimme myös pään sitomista hauskan putkiharson avulla. Kaiken kaikkiaan oikein antoisa työpaja, joka tarjosi taas oikeita käytännön kädentaitoja, joihin olen eniten hurahtanut. Onhan se hoitotiedekin ihan, no, ok, mutta tässä vaiheessa tuntuu hieman... turhalta. Meillähän alkaa kohta se harjoittelu!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Onpas ihana lukea näitä toden totta varmasti paikkansa pitäviä tarinoita koulusta, jossa myös itse opiskelen. :) Monista asioista olen samaa mieltä ja onnittelen että olet rohjennut kirjottaa mietteitäsi tänne.
Muistan kun olin menossa ekaan harjoitteluun, ja pää oli ihan täynnä kysymyksiä, alkaen juuri siitä MIHIN MENEN JA MILLOIN, huoletti myös ONKO SIELLÄ RUOKATUNTEJA ja MONELTA PÄIVÄT ALKAA JA PÄÄTTYY. Ei ollut myöskään mitään käsitystä siitä, mitä siellä osastolla tapahtuu, siis noin ihan oikeasti, päivän mittaan.
Harjoitteluinfo ei vastannut yhteenkään kysymykseen. Luulen, että sinunkin pitää soittaa sinne harjoitteluosastollesi ja kysyä siellä monelta ilmestyt ja miten sinne pääsee. Ovat varmasti tottuneet vastaamaan opiskelijoiden esikysymyksiin!
Ja kaikki muu selviää kahden ekan päivän aikana. Lupaan!
Sen voin melkein ennustaa, että et pääse niitä sidoksia paljon käytännössä tekemään :-)
Juu, sitä vähän pelkäänkin ettei se harjoitteluinfo tarjoa kauheasti hyödyllistä tietoa. Täytyypä varmaan ottaa neuvosta vaari (tai mummo) ja soitella osastolle tässä joku päivä...
Enkä oikein uskonutkaan, että pääsisin noita sidoksia ihan pian tekemään. Parempi vaan niin, kun sen nukenkin amputaatiotyngän sitominen muistutti enemmän kaksinkamppailua kuin hillityn taitavaa sidontaa (nimimerkki miten niin ideaaliside joustaa, venyy ja paukkuu?)
Lähetä kommentti