Piikkiä pyllyyn

Hehhee, sain eilen pistää kaksi kertaa injektiota pakaralihakseen, siis kahdelle eri potilaalle. Ensin vedin lääkkeen ruiskuun (tosin ensimmäisellä kerralla väärällä neulalla, se olikin se pistoneula eikä vetoneula, hupsista), sitten naputtelin kuplat pois, vaihdoin neulan ja pistin... Meni itse asiassa oikein hyvin (omasta mielestäni), sain aspiroitua, neula ei irronnut kannasta eikä mitään muutakaan epätoivottua tapahtunut.

Muutoin iltavuoro oli vähän hiljaisempi, olin eri ihmisen ohjauksessa, joka ei siis ollut kumpikaan varsinaisista ohjaajistani, ja välillä oli vähän urpo olo kun en tiennyt seuratako hoitajaa ympäriinsä vaiko ei. Oli sen verran reipas täti nimittäin, etten kauheasti voinut missään auttaa kun huiskis vaan kaikki oli jo tehty.

No, sain sentään ottaa taas verenpaineita, pulsseja ja lämpöjä, sekä viedä mummuja vessaan ja vaihtaa vaippoja. Opin myös kuinka tekohampaat pestään ja sain puhua ruotsia papan kanssa, jonka puheesta en ymmärtänyt puoliakaan. No, toivotaan ettei mitään kauhean tärkeää mennyt ohi.

Viikonloppuna täytyisi alkaa valita omaa potilasta, josta teen harjoitteluun liittyvän tehtävän (kahdeksan sivua plus kansilehti ja sisällysluettelo!). En viitsi jättää yhtään myöhemmäksi tuota aloitusta kun se palautuspäivä on jo (kait?) 23.5. Ääh kun ei huvita yhtään.

Olen myös huomannut olevani kauhean tehtäväkeskeinen "hoitaja", vaikka ei tässä vaiheessa voi vielä oikein muuta kai olettaakaan. Keskityn siis yksittäisiin hoitotoimenpiteisiin (vaipanvaihto, istumaan auttaminen, injektio jne.), mutten osaa nähdä potilaiden kokonaistilannetta tai mitään muutakaan sellaista. Ehkä se kehittyy tässä koulun ja harjoitteluiden ja työkokemuksen myötä (ainakin toivottavasti), tai muuten olen loppuelämäni hoitaja, jolle "hoitotyön prosessimalli" jää pelkäksi sanahelinäksi.