No niin herr... ääh, rouva Moilanen...

Tänään katetroitiin. Ensin sain avustaa opettajaa katetroimaan rouva Moilasen, jota luulimme herra Moilaseksi, kunnes totuus paljastui housujen laskemisen myötä (nukesta siis kyse...). Opettelimme siis kestokatetroinnin (pidempiaikainen, virtapussiin liitetty katetri) sekä kertakatetroinnin. Onneksi aikaa oli tarpeeksi että ehdimme harjoitella sekä miehen että naisen katetroimista, vaikkei niissä kauheasti eroa nyt olekaan - lukuunottamatta eturauhasen aiheuttamia hankaluuksia.

Ja se anatomian tentti. Vastasin kysymyksiin ihon rakenteesta ja sen tehtävistä sekä glukoosiaineenvaihdunnasta ja sen säätelystä. Kolmas kysymys koski hermostoa ja erityisesti kipuaistimuksen kulkua, mutta onneksi vain kahteen kysymykseen tarvitsi vastata.

Sain jopa hankittua Crocsit ja olenkin kulkenut ne jalassa siitä lähtien, kotona siis. Nyt olisi parempi saada kesätöitä, että saisin vihkiä nämä ihan oikeaan käyttöön.

Ulkona on upea kevätilma. Lumi sulaa ja aurinko paistaa täydeltä terältä. Taidetaan lähteä ruokakauppaan kävellen.

Liiiiiiikaaaaaa

Eilen oli pitkä päivä. Olin kotona vasta kuuden jälkeen ja niin väsynyt, etten meinannut saada leipää pureskeltua. Aina toisinaan näinkin, löllöviikkojen välissä.

Aamusta (onneksi vasta kymmeneltä) pääsimme esittämään opintokäyntien pohjalta valmisteltuja Power Point -esityksiä. Oma ryhmäni oli ilmeisen huonosti valmistautunut koko seminaariin, sillä yksikään meistä ei ollut muistanut katsoa esitystämme läpi sen jälkeen kun sen väänsimme, useita viikkoja aikaisemmin. Toisin sanoen emme muistaneet mitä olimme esitykseemme laittaneet.

Hups.

Noh, pikaisella (ja ei niin demokraattisella) päätöksellä yleisön eteen puhumaan valittiin minut ja oikeudenmukaisuuden nimissä raahasin sitten ryhmän toisen puheliaan jäsenen mukaani ja kylmiltämme siinä sitten sävelsimme jotakin, pikalukien tietokoneen näytöltä mitä olimme mihinkin diahan laittaneet. Ryhmän muiden jäsenien mukaan esitys meni mainiosti. Omasta mielestäni meistä näki kilometrien päähän, ettemme olleet valmistautuneet lainkaan :D. Muilla ryhmillä olikin sitten tukisanalistoista alkaen kaikki valmisteltuna. Huoh.

Nooo, sitten pääsimme harjoittelemaan infuusion, eli tippapussin, valmistelua ja letkuttamista, eli kuinka esimerkiksi lisätään fysiologiseen keittosuolaliuokseen kaliumkonsentraattia tai vastaavaa, kuinka nesteensiirtolaite (eli se tippaletku) "letkutetaan" eli täytetään infuusionesteellä ennen sen liittämistä potilaan kanyyliin. Opimme myös mikä on mandriini ja saimme pikakurssin tipanlaskijan käyttöön.

Sitten saimme mennä vaihtamaan työpajavaatteet takaisin omiin vaatteisiimme ennen yksilövastuisen hoitotyön luentoa. Asiaa omahoitajuudesta ja sen sellaisesta. Mielenkiintoista, ihan oikeasti.

Ja sitten vaihtamaan työpajavaatteet (toisin sanoen hoitajan valkoiset kuteet) takaisin päälle ja nenä-mahaletku-syöttöpumppu -työpajaan. Opimme siis laittamaan potilaalle nenä-mahaletkun, jota myös syöttöpumpuksi kutsutaan. Nimensä mukaisesti letku työnnetään mahalaukkuun sieraimen kautta. Syöttöpumppua käytetään esimerkiksi sellaisten potilaiden ruokinnassa, jotka eivät kykene nielemään ja ovat tämän vuoksi aliravittuja.

Tänään ei sitten muuta olekaan kuin lääkelaskujen pienryhmätunti. Aamupäivä kuluukin siksi anatomiaa kertaillessa. Hormonit, kuulo-, näkö- ja kipuaisti, iho ja lämmönsäätely. Huomenna vielä katetroinnin työpaja ja anatomian tentti, sitten saa lomailla (Helsinkiin!).

Huhhuh. Välillä ihmettelee, että tästä koulusta joku selviää hengissä.

S.c., i.m., i.c.

Nyt on sitäkin sitten kokeiltu, pistämistä nimittäin. Tänään oli siis vuorossa se kauan kauhulla odotettu injektiotyöpaja, eli harjoittelutunti. Tai oikeastaan kolme.

Ensin opimme kuinka ja minkälaisella neulalla lääke (tässä tapauksessa keittosuolaliuos) vedetään ruiskuun (helkutan isolla), sitten kuinka vetoneula vaihdetaan varsinaiseen pistoneulaan ja lopuksi kuinka pistetään ihonalaiskudokseen, lihakseen ja aivan ihon pinnan alle.

Pahin oli heti ensimmäisenä edessä - itsensä pistäminen mahaan. Napakalla otteella iho poimulle ja neljänkymmenenviiden asteen kulmassa neula sisään, männän veto taaksepäin (tarkistetaan ettei neula ole suonessa) ja sitten lääkkeen anto, hiiitaaasti. On muuten yllättävän vaikeaa vetää yhdellä kädellä ruiskun mäntää taaksepäin kun toisella täytyy jatkuvasti pitää ihoa poimulla. Eikä se neula saisi liikkua siellä sisällä.

No, kun tästä oli kunniakkaasti suoriuduttu (mahtava endorfiiniryöppy kun oli saanut itseään pistettyä :D), siirryimme pistämään kaveria olkavarteen, edelleen ihonalaiskudokseen eli iho poimulle ja neula viistosti sisään. Edes kädet eivät kauheasti tärisseet, mutta kyllä se männän veto taaksepäin oli edelleen hankalaa.

Ja sitten se kaikista pahimman näköinen, eli lihakseen pistettävä injektio. Ei siinä muuten mitään, mutta se neula on aivan järkyttävän pitkä (eikä mikään ihan ihan ohutkaan). Yksi ryhmäläisistä sai pistää opettajaa reiteen ja me muut pistimme sitten toisiamme pakaraan. Siinä iho vedetään ensin toisella kädellä pinkeäksi ja sitten vaan neula suoraan alaspäin lihakseen. Ilmeisesti pistin kaveria aika mallikkaasti, sillä opettaja kysyi olenko mahdollisesti lähihoitaja :D.

Lopuksi saimme kokeilla ihoon pistämistä, eli intrakutaanista injektiota. Siinä todella lähelle ihon pintaa pistetään pieni määrä lääkettä niin, että ihoon nousee paukama. Ensimmäinen yritys meni minulla subcutikseen, eli liian syvälle, mutta toisella kertaa sain jo aikaan pinkeän palleron.

Mahtava fiilis. Antakaa lisää neuloja, mää haluun pistää!

Ihana päivä

Noin niin kuin sään puolesta. Muutoin viikonloppu on mennyt ensi perjantain anatomian tenttiin lukiessa. Se onkin sitten viimeinen tentti koko elimistö ja sen toiminta -kurssissa, joka on viiden opintopisteen arvoinen, eli piakkoin saisi taas opintorekisteriin suorituksiakin. Eilen sain ämpättyä päähäni ihon ja lämmönsäätelyn, tänään vuorossa ovat olleet hormonit. Vielä pitäisi jaksaa opetella tyroksiinin ja trijodityroniinin vaikutukset ja muodostustavat. Insuliini, glukagoni, adrenaliini, kortisoli ja kasvuhormoni ovat jo hyvässä muistissa, samoin kuin yleisperiaatteet hormonien toiminnasta ja niiden säätelystä (hypotalamus-aivolisäkejärjestelmä). Ensi viikolla täytyy tankata hermostoa ja aisteja, sekä kerrata, kerrata ja kerrata...

Ja sitten hiihtolomalle! Pääsin jo aika hyviin lomatunnelmiin tänä aamuna, kun yhtäkkinen oranssi auringonvalo hehkui suoraan keittiöön. Lunta tuli yöllä kummallisen paljon ja tänään taivas on sininen, lämpötila asteen pakkasen puolella... Pitäisi lähteä kävelylle.

Hyvää ystävänpäivää!

Ihan kaikille, tuntemattomillekin. Ja kukkia perään :).

Kummallista

Sain tekstiviestin tänä aamuna: "Pääsisitkö tekemään sairaslomasijaisuutta alkaen tänä iltana?". Kyseessä siis paikka, jonne olen hakenut kesätöihin ja jossa kävin vielä henk. koht. sanomassa käsipäivää. Paikan johtaja tietää minun opiskelleen vasta reilut puoli vuotta, mutta mitäs siitä, sairaslomasijaisuutta tekemään!

Kieltäydyin kohteliaasti, paristakin syystä. Ensinnäkin, en luota omaan osaamiseeni tarpeeksi. On eri asia harjoitella jotakin koulun työpajassa kuin oikeasti tehdä sitä elävälle ihmiselle muovisen herra Moilasen sijaan. Toisekseen, koulu pitää tällä hetkellä liiankin kiireisenä. Mistä sitä muka repii energiaa töissä käymiseen tenttien ja tehtävien ohella?

Sanoin, että katsotaan sitten uudestaan keväämmällä. Sitten kun tenttiputki on ohi. Sitten kun minulle on opetettu, kuinka katetroidaan, kuinka annetaan injektioita, kuinka laitetaan nenämahaletku. Tänään sentään jo opin käyttämään kuvan nosturin kaltaista nosturia potilassiirtojen apuna sekä ergonomista työtapaa.

Askel kerrallaan. Ensi viikolla sitten kaikki tuo edellä mainittu. Sitten maalis-huhtikuun puolella saatte kysellä uudestaan töihin. Ehkä tulen, ehkä en, mutta ainakin harkitsen edes hetken.

Töitä, töitä...

Tai ainakin työhaastatteluja. On se kummaa kun melkein heti työhakemuksen lähettämisen jälkeen kyseisestä potentiaalisesta työpaikasta soitellaan perään ja pyydetään haastatteluun. Mitäs sitten kun niitä haastatteluja on sovittu useammalle päivälle - pitääkö aina haastattelun päätteeksi sanoa, että jospa minä sitten otan yhteyttä piakkoin kun tiedän mitä teen ja minne meen... Vai tarjoavatkohan ne edes heti haastattelun päätteeksi töitä? Ehkä sitäkin tietoa joutuu sitten odottelemaan vielä viikkokaupalla. Murrauh ja sillai.

Yritin tänään käydä ostamassa itselleni Crocsit, mutta ylläri sentään kun olivat koot loppu. Haluaisin siis tällaiset turkoosit popot, mutta saan odotella niitä vielä ensi viikkoon. Lupasivat sentään soitella perään kun oikeaa kokoa taas löytyy.


Ja se latina, sekin on nyt (kunniakkaasti) ohi. Tänä viikonloppuna joudunkin sitten laskemaan lääkelaskuja (liuosten laimentaminen!) ja ehkäpä aloittelemaan anatomian tenttiin lukua. Tai sitten olla möllötän vaan ja katson elokuvia. Tuon Matrixin voisi taas pitkästä aikaa vilkaista läpi... Olisikohan mahdollista laimentaa samanaikaisesti antibiootteja ja ihailla nahka-asuisia miehiä?

Viimeistä viedään!

Tämän opintojakson viimeinen tutoriaali-istunto on tänään, eli toisin sanoen pääsemme purkamaan viime viikolla päätettyyn kysymykseen ähertämämme vastaukset. Käytän sanaa ähertää ihan tietoisesti, sillä itselläni ainakin oli suurehkoja vaikeuksia kirjoittaa vastaus, joka ihan oikeastikin vastaisi kysymykseen. Taisi kyllä silti käydä niin, että menin vähän asian vierestä - toisin sanoen kirjoitin kotiuttamisesta, potilaan ohjaamisesta sekä lääkehoidosta, mutta en silti ihan vastannut kysymykseen "Kuinka ohjaan kotiutuvaa potilasta lääkehoidon suhteen?".

Että voi kyynel.

Polvinivel on muuten art. genus, lonkka art. coxae (olihan se?) ja nilkka art. talocruralis (lisää kysymysmerkkejä...). Lääkelaskuissa on päästy infuusionopeuden laskemiseen ja seuraavaksi pääsemme opettelemaan liuosten laimentamista.

Tällaista se on (osittain):

Jos potilaalle pitää infusoida 200ml G 5%, kuinka kauan siinä kestää jo tiputusnopeus on
a) 50gtt/min
b) 170gtt/min
c) 90gtt/min

Sain kutsun koulun terveystarkastukseenkin. Mitäköhän koulu tekisi jos tässä vaiheessa huomattaisiin, että joku on kulkenut tähän asti pää kainalossa ja on täysin epäkelpo hoitajan hommiin? Annettaisiin erikeeperiä? Jeesus-teippiä?

5.3. täältä tullaan.

Lingua Franca

On tällä viikolla latina. Alavartalon luut ovat jo hallussa: os ilium, os sacrum, crista iliaca, spina iliaca anterior superior, os pubis, os ischii, collum femoris, trochanter major...

Ensimmäistä kertaa opiskelut tuntuvat raskaalta. Syytän tenttiputkea. Ei tällaista saisi olla. Miksi ensimmäiset puoli vuotta jahkaillaan ja jaaritellaan jos se sitten kostautuu tällä tavoin heti seuraavalla lukukaudella? Miksei osaa tämän kevään resurssiopetuksesta voitu pitää jo viime syksynä?

Pitäisi ajatella positiivisesti. Puolethan on jo ohi, mutta silti pahin tuntuu olevan vasta edessä. Vielä se kammoksuttu anatomian tentti (kuka tajuaa jotakin hermosolujen depolarisaatiosta ja repolarisaatiosta?), lääkelaskukoe (kaikki laskut 100% oikein tai ei pääse harjoitteluun toukokuussa), hoitotyön perusteiden tentti (johon luetaan koko iki-ihana Kassara et. kumppaneiden Hoitotyön osaaminen -kirja) sekä se tämän viikon latina. Eikö tätä olisi voitu suunnitella edes vähän paremmin?

Opiskelumotivaatio nollassa. Mutta eiköhän se taas tästä, päivä kerrallaan ja kevättä odotellessa.

Mustikkapiirakka

Ensimmäistä kertaa elämässäni tein munattoman mustikkapiirakan. Reseptin sain äidiltä (kiitos!), mutta korvasin pohjan munan maitorahkalla. Piirakka onnistui tosi tosi tosi hyvin ja pohjasta tuli kuohkea ja pehmeä. Kuvassa piirakka ennen kuin siitä katosi puolet parempiin suihin.

Ohi on, onneksi.

Se paljon puhuttu mikrobiologian tentti nimittäin. Kysymykset koskivat bakteerien ja virusten eroja rakenteessa ja lisääntymisessä sekä lääkehoidon tehoavuudessa (perustellen) ja mikrobien resistenssiä ja syitä resistenttien kantojen lisääntymiseen. Kolmannessa kysymyksessä piti yhdistää mikrobeja erilaisiin tauteihin, eli juuri sitä mihin olin kehittänyt muistisääntöjä. Hei hei kaikki rummut soikoon, taadiidadiidadaa... (Hei kaikki Disneyn Aladdin -fanit!)

Mielestäni on myös huomionarvoista, että olen saanut väännettyä tänä aamuna lähes valmiin oppimisvastauksen tutoriaalikysymykseemme "Miten ohjaan kotiutuvaa potilasta lääkehoidon suhteen?". Jos sama tahti jatkuu, olen kohtpuoliin opetellut jo alavartalon luut ja niveletkin latinaksi, niistä kun pidetään tentti ensi viikon perjantaina.

Mutta nyt voisin mennä lukemaan hesaria ja uusinta Sairaanhoitaja -lehteä (uskontokunnasta riippuen ties kenen lahjaa hoitoalan opiskelijoille) ja unohtaa hetkeksi sen, että anatomian tenttipäivä päätettiin eilen. Onhan meillä sentään viikko latinan luutentin ja anatomian tentin välissä... Ah, mikä ihana opintojakso! (En halua edes ajatella, että heti hiihtolomaviikon jälkeen on sekä lääkelaskujen että hoitotyön perusteiden tentit). Onneksi tämän kevään viimeinen opintojakso koostuu lähinnä tutoriaaleista, englannista sekä neljän viikon perushoidon harjoittelujaksosta terveyskeskuksen vuodeosastolla. Itse olen päätymässä osasto kolmoselle, jossa on pitkäaikaispotilaiden lisäksi myös muutama katkohoitopaikka. Ah ihanuutta... :D