Tammikuun kirurgisen harjoittelun loputtua ja palattuamme kaipaamaamme kouluun näkyi ympärillä väsyneitä opiskelukavereita. Vaikka koulu tuntuikin taas lastenleikiltä osastotyön jälkeen, oli ainakin itselläni motivoituminen koulutyöhön vaikeaa ja luennoille raahautui kuin teuraalle. Uusi opintokokonaisuus, kirurginen hoitotyö, ei ihan jaksanut napata.
Tällä hetkellä ko. opintokokonaisuutta on kaksi viikkoa jäljellä ja takana on luentoja haavahoidosta, reumasta, päihdeongelmista, syövästä, kuolevasta potilaasta, naistentaudeista, urologisista sairauksista ja varmaan vielä vaikka mistä, mitä en kykene muistamaan. Työpajoissa olemme tehneet radiuslastan (kipsaaminen on kivaa!), opetelleet keskuslaskimokatetrin huoltoa ja rakon kestohuuhtelua sekä näytelleet kuolevaa potilasta, tämän omaisia ja hoitajia. Tutoriaaleissa olemme saaneet hakea tietoa päihdehuollon peruspalveluista, naistentautien seulontatutkimuksista, miesten virtsaamisongelmista ja niiden hoidosta, psyykkisestä tuesta vakavasti sairaan potilaan hoidossa sekä viimeisimpänä sääriluuavomurtuman hoidosta päivystyksessä. Lisäksi opinnäytetyöhön liittyvät analyysi- ja tutkimussuunnitelmakurssit sekä tilastotieteiden perusteet ovat menneet tässä muun ohella.
Tylsää siis ei ole ollut. Edelleen, vaikka valon määrä lisääntyy ja vihdoin alkaa olla toivoa keväästä, koulu väsyttää eikä ihan kauheasti jaksaisi panostaa mihinkään. Huomenna on edessä seminaari, jossa oma ryhmäni esittelee paikallisen reumayhdistyksen toimintaa. Huolestuttavaa on se, että emme ole vielä saaneet esitystä tehtyä. Hieman ehkä menee viime tippaan. Ai niin, ensi viikolla onkin sitten sekä haavahoidon seminaari että hoitotyön tentti (sekä opinnäytetyön aiheen esittely!), jonka jälkeen saan kirmata sisätautiharjoittelulaitumille Helsinkiin kokonaiseksi kahdeksaksi viikoksi. Sitten onkin jo kesä. Ja työt. Mutta kesä :)
