Uusi vuosi, uudet kujeet

Joululoma loppui kuin loppuikin, vaikka venytinkin sitä parilla ylimääräisellä päivällä - se hyvä puoli harjoittelussa on, että kukaan ei välitä milloin osastolle ilmestyt, kunhan saat tunnit täyteen. Ja kunhan ilmoitat jollekulle aikeistasi :)

Niin, se harjoittelu. Siitä on nyt puolet onnellisesti ohi, paikkana siis kirurginen vuodeosasto jossa hoidetaan erilaisia, lähinnä ortopedisia potilaita. Osastolla pääsee tekemään ja näkemään paljon uusia ja mielenkiintoisia asioita, ohjaajat ovat mukavia ja yleinen ilmapiirikin on kohtuullisen miellyttävä, mutta silti ainakin tämä opiskelija tahtoisi jo takaisin koulunpenkille. Yleistä taisteluväsymystä on havaittavissa muillakin osastoilla, kahvitaukokeskusteluissa toistuvat lauseet "kun pääsis jo takasin kouluun", "ei jaksa enää" ja opiskelijakollegan vakuuttava "onneks tää on kohta jo ohi".

Tätä väsymystä on vaikea selittää, eikä siihen varmasti ole vain yhtä syytä. Ehkäpä pelkkä harjoittelu sinällään vielä menisi, mutta päälle lätkäistyt harjoittelun tehtävät imevät pelkällä olemassaolollaan opiskelijaparasta viimeisetkin mehut. Ja onhan se totta, että jos viettää kahdeksan viikkoa samalla osastolla niin loppuajasta opiskelija kyllä melkein muuntautuu ilmaiseksi työvoimaksi.

On ollut kyllä mukavaa saada enemmän harjoitusta ns. sairaanhoitajan hommista, eli antibioottien laimennuksesta, muutoinkin iv-lääkehoidon ja nesteytyksen toteutuksesta, lihakseen pistämisestä, kipupumppujen käytöstä, dreenien, ompeleiden ja hakasten poistamisesta, lääkkeiden jakamisesta sekä kirurgisen haavan hoidosta.

Kaksi viikkoa seisoo vaikka päällään, eli kyllä tästä loppuun asti selvitään. Hieman huolestuttavaa kyllä on se, että huomaan kieli pitkällä odottavani jo talvilomaa - vastahan joululoma loppui :D