Tenttiä ja tuloksia

Pienen lomailun jälkeen paluu arkeen sujui yllättävän kivuttomasti, mitä ehkä auttoi muutamien tenttitulosten saaminen. Kirurgian tentistä onnistuin vetäisemään viitosen ja sisätaudeista nelosen, joten oli helppoa hymyillä loppupäivä huolimatta perioperatiivisen hoitotyön tentistä.

Tentti koostui kahdesta esseekysymyksestä (yhdistelmäanestesian osatekijät; niiden vaikutus toisiinsa ja potilaan tarkkailu sekä leikkauksenjälkeisen eritystoiminnan häiriöt ja niiden tarkkailu) sekä kahdesta lääkelaskusta, jotka pitää saada läpi ennen kirurgian harjoitteluun menoa. Onneksi sain lääkelaskujen tulokset jo heti tentin jälkeen joten tiedän saaneeni ne oikein, mutta esseevastauksista olen hieman epävarma - uskoisin päässeeni läpi, mutta arvosanaa en osaa edes arvailla. Ei sillä että se juuri nyt kauheasti mietityttäisi :).

Huomenaamulla menen tekemään sisätautien hoitotyön tenttiin kuuluvaa lääkelaskua, jota en siis tehnyt varsinaisena tenttipäivänä (kuten en koko tenttiäkään). Lisäksi luvassa on lisää opinnäytetyöhön liittyvää tutkimus- ja kehittämistyön perusteita sekä tämän opintokokonaisuuden viimeinen (!) tutoriaali-istunto. Jeit sille. Kovinkaan paljoa muuta ei tällä viikolla ole ja harjoittelu alkaa ensi maanantaina. Pitäisi varmaan tehdä jonkinlaista harjoittelun suunnitelmaa ja asettaa tavoitteita, mutta saas nyt nähdä mitä tässä saa aikaiseksi...

Kanylointi

Se on nyt ohi, laskimokanylointi siis. Muistona tämänpäiväisestä on pistojäljet molemmissa kämmenselissä, sillä osoittauduin ryhmän helpoimmaksi kanyloitavaksi - toisin sanoen minulta löytyivät isoimmat ja pulleimmat suonet :D.

Sain katsella monen ryhmäläisen työskentelyä ennen kuin itse pääsin tositoimiin, joten tekniikka oli joten kuten muistissa pääkopassa. Laita staassi, katsele ja hieman hiero suonia, puhdista valitsemasi paikka, avaa kanyylipakkaus, taita kanyylin siivekkeet auki, ota napakka ote ja poista neulan holkki. Sitten vain kädestä kiinni, pieni taivutus ja ihon venytys, neula lievässä kulmassa reippaasti ihon läpi suoneen (kanyylissa olevaan kammioon tulee verta kun ollaan suonessa), neulan veto hieman taaksepäin (muovikatetri jää suoneen) ja kanyylin työntö ihon ja suonen suuntaisesti suoneen. Sitten vain neulaosa kokonaan pois ja varmistetaan, että kanyyli tosiaan on suonessa, korkki kiinni ja poisto, siis harjoitustilanteessa. Oikeassa elämässä tippaletkun voisi nyt yhdistää kanyyliin ja teippailla sitten koko hässäkän mukavasti kiinni kämmenselkään.

Onnistumisen tunne oli melkoinen kun ensimmäisellä yrittämällä sain kanyylin paikoilleen, eivätkä edes kädet tärisseet. Saas nähdä miten käy oikeassa työelämässä, kun potilas saattaa pelätä, suonet voivat olla huonot ja tilanne muutenkin vielä jännittävämpi. Kuitenkin jonkinlainen varmuus siitä, että on ymmärtänyt asian ja että tekniikka on hallussa (ainakin teoriatasolla) antaa itseluottamusta.

Hoitopuku joutuu kyllä pesuun. Vähän roiski reisille :D