Ensimmäinen viikko

Koulu alkoi keskiviikkona ilman sen kummempia pehmeitä laskuja; johdantoluento viidenteen opintokokonaisuuteen nimeltään "Hoitaminen ja johtaminen sisätauteja sairastavan hoitotyössä", asiantuntijaluento diabeteksesta ja sen hoidosta, syksyn ensimmäinen tutoriaali-istunto jonka aiheena oli metabolinen oireyhtymä sekä kaiken päätteeksi ryhmävastaavan tunti. Kummallista miten nopeasti koulussa tulee sellainen olo kuin sieltä ei olisi koskaan ollutkaan poissa.

Tänään alkoivat farmakologian luennot yleisillä farmakologian käsitteillä ja sydän- ja verisuonitauteja sairastavan potilaan lääkehoidolla. Yhtäkkiä silmien edessä vilistivät ACE-estäjät, beetasalpaajat, Furesikset ja Spiresikset, antikolinerginen mikä-lie ja ensikierron metabolia. Tenttipäiväkin on jo tiedossa.

Farmakologian lisäksi pääsen sivistämään itseäni fysioterapian, kirurgian, neurologian ja sisätautien luennoilla erilaisten työpajojen ja tutoriaalien ohella. Työpajoissa opimme insuliinihoidosta ja hiilihydraattien laskemisesta, EKG:n ottamisen ja rytmihäiriöiden tunnistamisen, elvytyksen sairaalassa, sternaali-, lumbaali- ja pleurapunktiot sekä fysioterapian saralla jotakin aivohalvauksista, asentohoidoista ja hengitysharjoituksista.

Paluu arkeen

Koulun nettisivuille ilmestyi seuraavien neljän viikon lukujärjestykset, mikä oli melkoisen mielenkiintoista. Minulle selvisi muun muassa, että koulu ei alakaan varsinaisesti kuin vasta tiistaina, että parina ensimmäisenä viikkona on hyvin vähän tunteja (mikä luultavimmin kostautuu myöhemmin järkyttävän täysinä päivinä) ja että jo toisella viikolla alkavat kirurgian englanninkieliset luennot. Näiden lisäksi bongailin sisätauteja, farmakologiaa ja jotakin, joka kulkee nimellä RA-K. Mitä lie mahtaa olla.

Vielä kaksi työpäivää jäljellä. Paluu koulunpenkille alkaa oikeastaan tuntua aika mukavalta.

Elokuun haikeutta

Taivas aukeni kirjaimellisesti minuutteja sen jälkeen kun olin ehtinyt sairaalan ovista sisään. Jo polkiessani töihin ilma tuntui paksulta ja painostavalta, eikä osaston ilma suoraan sanottuna ollut sen raikkaampaa. Raportilla katselin kanslian ikkunasta harmaata kaatosadetta ja huomasin, että on elokuun kolmastoista päivä. Mihinköhän se kesä on oikein mennyt?

Minun puolelleni osastoa siirrettiin toiselta puolelta potilas, joka on ollut täällä hoidossa pitkään. Omaiset ovat olleet tiiviisti hoidoissa mukana mikä on toisinaan aiheuttanut jonkinasteista ristiriitaa ja kireyttä hoitohenkilökunnan ja omaisten välillä. Olin itse ensimmäistä kertaa tänään potilaan omaisen kanssa tekemisissä, ja kokemus oli yllättävän positiivinen. Omainen kiitteli minua rauhallisuudesta ja kysyi, olinko erikoistunut vanhustenhoitoon. Kerroin olevani opiskelija ja kesätöissä osastolla, mihin omainen sanoi: "Ihanaa, kun kesäksi saadaan sinun kaltaisiasi hoitajia." Tuli hyvä olo.

Välillä sitä huomaa turhautuvansa potilaisiin, jotka ovat olleet osastolla pidemmän aikaa. Tästä vedän johtopäätöksen, etten sovellu pitkäaikaispuolelle. Minusta on mukavaa kun potilaat ovat meillä hetken aikaa, kotiutuvat ja uudet potilaat tulevat tilalle - se estää omalla kohdallani tehokkaasti samoihin kaavoihin kangistumista. Eihän potilaissa itsessään mitään vikaa ole, mutta nopeampi vaihtuvuus sopii minulle.

Koulu alkaa kahden viikon päästä. Mitenköhän sitä sopeutuu luokkahuoneeseen osastolla ravaamisen sijaan?