Perjantainen englannin tentti meni erinomaisesti huolimatta siitä, etten lukenut lainkaan. Saimme myös parini kanssa englannin haastattelutehtävästä vitosen eli enkun arvosanana viitonen alkaa näyttää melkoisen varmalta, mikä on tietysti aika mukava päätös kevään tenteille. Tentti oli kokonaan englanniksi, eli ei mitään englanti-suomi käännöksiä, vaan esim. sanaselitykset olivat kaikki englanniksi. Throat on muuten yllättävän vaikea selittää millään kielellä. Joku oli sitten laittanut vain, että se voi tulla kipeäksi kylmässä. No voihan se.
Vietän lomaviikon Helsingissä, eli pidän pientä taukoa myös bloginpidosta. Vaan ei huolta, kunhan harjoittelu alkaa niin varmasti alkaa näppäimistökin taas sauhuta.
Hyvää Vappua kaikille!
sunnuntai 27. huhtikuuta 2008
torstai 24. huhtikuuta 2008
Harjoitteluinfoa, ja vähän tenttiäkin
Eli tänään oli tämän kevään toiseksi viimeinen tentti (tai niinhän minä luulin, siitä lisää kohta), hoitotyön perusteet 2. Tentissä oli jälleen kerran aikamoisen monta monivalintakysymystä (mitä on kohortointi, mitä tarvitaan hemoglobiinin mittauksessa, mikä on tähkäsidos jne.) ja sitten essee sairaanhoitajan aseptisesta toiminnasta hoitotyössä. Kaiken kaikkiaan tentti meni (omasta mielestäni) oikein mukavasti, mitä nyt muutama monivalinta ehkä päin honkia ja olisihan siihen esseeseenkin voinut vähän enemmän kirjoittaa.
No, sitten oli se harjoitteluinfo, ja sain vähän yllättäen ihan oikeasti hyödyllistä tietoa. Kuten mihin aikaan ja missä minun on tarkoitus 5.5. maanantaina olla, ja mitä tehtäviä harjoitteluun liittyen tehdään ja miten. Joudumme tekemään jostakin hoitamastamme potilaasta hoitosuunnitelman rakenteisen kirjaamisen mallin mukaisesti, jonka lisäksi meillä on lääkehoidon tehtävä - kahden potilaan lääkitys, niiden vaikutukset, yhteis- ja haittavaikutukset, mitä huomioitava yms. yms. Tämän päälle täytyy pitää päiväkirjaa harjoittelusta ja koostaa siitä sitten yhden sivun mittainen tiivistelmä, jonka saamme liittää portfolioomme. Hurraa.
No, laskeskelin tässä aikaisemmin näitä tämän kevään opintopisteitä ja kysyin asiasta opintokokonaisuusvastaavalta, jonka kanssa tulimme siihen lopputulokseen, että saan tosiaan vain sen 59 opintopistettä kokoon ennen kesäkuun alkua. Syy ei ole kylläkään minussa, vaan koulussa - kahden opintopisteen arvoinen opinnäytetyön kurssi peruuntui (ja tästä ei siis informoitu opiskelijoita) ja harjoitteluista saakin yhteensä vain 9 opintopistettä, ei siis 10 kuten opiskelijan oppaassa lukee. Onneksi olen ollut kesätöiden saannista asti neuroottisen tarkka opintopisteiden suhteen, eli huomasin tämän ajoissa ja sain sovittua yhden opintopisteen arvoisen kirjatentin toukokuun puoliväliin. Nyt siis kaikkien harjoittelun tehtävien lomassa pitää vielä lukea kirja omahoitajuudesta ja tenttiä se, eli voi kyynel. Ärsyttää, koska vika ei ollut minussa, mutta jouduin silti itse setvimään ja sopimaan kaiken. Kuinkakohan moni muu on tajunnut, että sitä 60 opintopistettä on turha tältä keväältä odottaa?
Huomenna enkun tentti, and I just don't have the energy for studying. Too bad. So sad. Eiköhän näillä mennä ihan liput liehuen läpi.
No, sitten oli se harjoitteluinfo, ja sain vähän yllättäen ihan oikeasti hyödyllistä tietoa. Kuten mihin aikaan ja missä minun on tarkoitus 5.5. maanantaina olla, ja mitä tehtäviä harjoitteluun liittyen tehdään ja miten. Joudumme tekemään jostakin hoitamastamme potilaasta hoitosuunnitelman rakenteisen kirjaamisen mallin mukaisesti, jonka lisäksi meillä on lääkehoidon tehtävä - kahden potilaan lääkitys, niiden vaikutukset, yhteis- ja haittavaikutukset, mitä huomioitava yms. yms. Tämän päälle täytyy pitää päiväkirjaa harjoittelusta ja koostaa siitä sitten yhden sivun mittainen tiivistelmä, jonka saamme liittää portfolioomme. Hurraa.
No, laskeskelin tässä aikaisemmin näitä tämän kevään opintopisteitä ja kysyin asiasta opintokokonaisuusvastaavalta, jonka kanssa tulimme siihen lopputulokseen, että saan tosiaan vain sen 59 opintopistettä kokoon ennen kesäkuun alkua. Syy ei ole kylläkään minussa, vaan koulussa - kahden opintopisteen arvoinen opinnäytetyön kurssi peruuntui (ja tästä ei siis informoitu opiskelijoita) ja harjoitteluista saakin yhteensä vain 9 opintopistettä, ei siis 10 kuten opiskelijan oppaassa lukee. Onneksi olen ollut kesätöiden saannista asti neuroottisen tarkka opintopisteiden suhteen, eli huomasin tämän ajoissa ja sain sovittua yhden opintopisteen arvoisen kirjatentin toukokuun puoliväliin. Nyt siis kaikkien harjoittelun tehtävien lomassa pitää vielä lukea kirja omahoitajuudesta ja tenttiä se, eli voi kyynel. Ärsyttää, koska vika ei ollut minussa, mutta jouduin silti itse setvimään ja sopimaan kaiken. Kuinkakohan moni muu on tajunnut, että sitä 60 opintopistettä on turha tältä keväältä odottaa?
Huomenna enkun tentti, and I just don't have the energy for studying. Too bad. So sad. Eiköhän näillä mennä ihan liput liehuen läpi.
keskiviikko 23. huhtikuuta 2008
Lääkehoidon tentti
Sekin oli eilen. Ensin piti selittää sanoja (mm. geneerinen nimi, kumulaatio, interaktio, resolibletti, s.c...), sitten kertoa lääkepakkauksen kuvan perusteella, mitä tietoa pakkauksesta löytyy. Kolmas kysymys meni suunnilleen: Asiakkaallasi on jatkuva suun kautta menevä lääkitys, jonka tehokkuutta hän epäilee. Miten selvität asiakkaallesi lääkityksen hyödyt ja haitat, sekä selvität hänen hoitomyöntyvyytensä?
Sitten tuli kysymys lääkkeiden yleisistä haittavaikutuksista ja niiden seurannasta ja viimeisenä lääkkeiden mainonnan ja markkinoinnin säännöistä. Yllättävän moni totesi tentin jälkeen, että oli jättänyt juuri sen osuuden kirjasta lukematta "kun ei se (opettaja) kuitenkaan siitä kysy mitään." No, kysyipähän vaan. En kyllä minäkään muistanut kovinkaan montaa asiaa liittyen lääkkeiden mainontaan, mutta kyllä tuo tentti silti läpi menee.
Huomenna on hoitotyön perusteiden tentti ja perjantaina vielä englannin koe. Siihen en taida edes lukea. Akku on tässä vaiheessa vuotta jo aika tyhjä.
Sitten tuli kysymys lääkkeiden yleisistä haittavaikutuksista ja niiden seurannasta ja viimeisenä lääkkeiden mainonnan ja markkinoinnin säännöistä. Yllättävän moni totesi tentin jälkeen, että oli jättänyt juuri sen osuuden kirjasta lukematta "kun ei se (opettaja) kuitenkaan siitä kysy mitään." No, kysyipähän vaan. En kyllä minäkään muistanut kovinkaan montaa asiaa liittyen lääkkeiden mainontaan, mutta kyllä tuo tentti silti läpi menee.
Huomenna on hoitotyön perusteiden tentti ja perjantaina vielä englannin koe. Siihen en taida edes lukea. Akku on tässä vaiheessa vuotta jo aika tyhjä.
sunnuntai 20. huhtikuuta 2008
George, ja paljon muuta ei tarvitakaan
Katsoimme perjantain englannintunnilla Teho-osastoa, vieläpä viidennen tuotantokauden jaksoa, jossa seikkaili ah iki-ihana George Clooney. En ole katsonut kyseistä sarjaa pitkään aikaan, enkä ole tainnut koskaan aikaisemmin nähdä jaksoa, jossa George vielä olisi, eli tuntia voitaisiin kutsua ihan mukavaksi.
Tarkoituksena oli tietysti katsoa jaksoa kuullun- ja luetunymmärtämisen kannalta (englanninkieliset tekstitykset) ja saimme myös listan kysymyksiä, joihin piti jakson perusteella vastata, eli ei se pelkkää hupia ollut.
Huomenna on jälleen luvassa pelkät englannintunnit. Tympii tämä lukujärjestyspolitiikka: jostakin kumman syystä esimerkiksi sairaanhoitajilla ei voi olla samanaikaisesti jotakin muuta kun terveydenhoitajilla on vaikkapa englannintunti - tästä seuraa, että huomenna sairaanhoitajilla on vapaapäivä (mikä on sinällään oikein mukavaa, mutta seurauksena kurssien suorittamisessa kuluu todella pitkä aika lukujärjestysten salliessa vain yhden tai kaksi tuntia samaa ainetta samalle viikolle). Samoin se ärsyttää, että tunnit tuntuvat kasautuvan aina yhdelle ja samalle viikolle, josta seuraa tämän viikon kaltaisia kolmen päivän viikkoja ja ensi viikon kaltaisia tenttiputkia. Esimerkiksi lääkehoidon tentin olisi oikein hyvin voinut pitää jo tällä kuluneella viikolla, eihän meillä enää ole asiaan liittyviä luentoja, mutta ei kun ei.
No, valitus ohi. Kevät tulee kohinalla (ainakin lumet ovat sulaneet, suurimmaksi osaksi), mutta eilisen kaltaiset plus kolmen asteen päivät viilentävät hieman kesän odotusta. Ainakin kadut on saatu puhdistettua hiekasta, eli pyöräilystä on tullut entistä mukavampaa, ja aurinko on alkanut ihan oikeasti myös lämmittää. Positiivisuutta pitää välillä kaivaa joka kiven alta.
Tarkoituksena oli tietysti katsoa jaksoa kuullun- ja luetunymmärtämisen kannalta (englanninkieliset tekstitykset) ja saimme myös listan kysymyksiä, joihin piti jakson perusteella vastata, eli ei se pelkkää hupia ollut.
Huomenna on jälleen luvassa pelkät englannintunnit. Tympii tämä lukujärjestyspolitiikka: jostakin kumman syystä esimerkiksi sairaanhoitajilla ei voi olla samanaikaisesti jotakin muuta kun terveydenhoitajilla on vaikkapa englannintunti - tästä seuraa, että huomenna sairaanhoitajilla on vapaapäivä (mikä on sinällään oikein mukavaa, mutta seurauksena kurssien suorittamisessa kuluu todella pitkä aika lukujärjestysten salliessa vain yhden tai kaksi tuntia samaa ainetta samalle viikolle). Samoin se ärsyttää, että tunnit tuntuvat kasautuvan aina yhdelle ja samalle viikolle, josta seuraa tämän viikon kaltaisia kolmen päivän viikkoja ja ensi viikon kaltaisia tenttiputkia. Esimerkiksi lääkehoidon tentin olisi oikein hyvin voinut pitää jo tällä kuluneella viikolla, eihän meillä enää ole asiaan liittyviä luentoja, mutta ei kun ei.
No, valitus ohi. Kevät tulee kohinalla (ainakin lumet ovat sulaneet, suurimmaksi osaksi), mutta eilisen kaltaiset plus kolmen asteen päivät viilentävät hieman kesän odotusta. Ainakin kadut on saatu puhdistettua hiekasta, eli pyöräilystä on tullut entistä mukavampaa, ja aurinko on alkanut ihan oikeasti myös lämmittää. Positiivisuutta pitää välillä kaivaa joka kiven alta.
tiistai 15. huhtikuuta 2008
Todellisuudella on iso lapio...
... ja se tykkää lyödä sillä. Kovaa. Niin kuin tänään.
Jostain syystä en ole ihan sisäistänyt sitä, että kolmen viikon päästä meillä alkaa harjoittelu. Siis ihan oikea harjoittelu. Terveyskeskuksen vuodeosastolla. Jossa hoidetaan oikeita ihmisiä. Siis minun pitäisi hoitaa (tietysti valvotusti ja ohjatusti) oikeita ihmisiä.
No, tänään sitten kolahti ja tajusin tuon ihan tosissani. Olipa kumma tunne. Eihän tässä enää ole kuin tämän viikon perjantain enkun tunnit (huominen ja torstai vapaata), ensi viikon tenttiputki, sitten vapaa vappuviikko ja sitten... gulps, se harjoittelu.
En tiedä mistä päästä tk:ta mennään sisälle kun mennään vuodeosastolle. En tiedä missä vaatteet vaihdetaan, tai moneltako osastolle on tarkoitus ilmestyä. En edes tiedä missä oma harjoitteluosastoni oikein on. Harjoitteluinfon olisi parempi olla kattava. Siis ihan oikeasti. Nyt ei riitä enää sellaiset ylimalkaisuudet kuin että muistakaa vaitiolovelvollisuus tai peskää kädet. Nyt tarvitaan yksityiskohtia ja kellonaikoja. Nih.
Tajusin myös, että on todella hilkulla saanko kuusikymmentä opintopistettä kasaan. Opintosuoritusrekisterissä on nyt 39 pistettä. Sinne on tarkoitus tulla lähiaikoina anatomian (5 op), englannin (2 op), kotihoitoprojektin (3? op), nelosopintokokonaisuuden (4? op) ja harjoittelun (6 op) pisteet. Eli siis yhteensä... 20 pistettä. Se tekee 59 opintopistettä. Kuitenkin rekisterissä näkyy sellaisia yhden opintopisteen kursseja kuten infektioiden torjunta 3 ja hoitotiede 3 joista voisin kuvitella saavani myös opintopisteet vielä tänä keväänä - en vain tiedä varmasti. Johtopäätös: opettajat saavat varautua sähköpostipommitukseen, jossa koetan ottaa asiasta selvää.
Ja se sidonnan työpaja, nyt on sekin sitten tehty. Opimme käsikirurgisen sidoksen, hassun sormen tukisidoksen vielä hassumman metallisen pujottimen avulla, amputaatiotyngän sidoksen, M-sidoksen (kirjoitetaankohan se noin?), jalan anatomisen sidonnan, spiraalisidonnan ja tähkäsidonnan. Ai niin, kokeilimme myös pään sitomista hauskan putkiharson avulla. Kaiken kaikkiaan oikein antoisa työpaja, joka tarjosi taas oikeita käytännön kädentaitoja, joihin olen eniten hurahtanut. Onhan se hoitotiedekin ihan, no, ok, mutta tässä vaiheessa tuntuu hieman... turhalta. Meillähän alkaa kohta se harjoittelu!
Jostain syystä en ole ihan sisäistänyt sitä, että kolmen viikon päästä meillä alkaa harjoittelu. Siis ihan oikea harjoittelu. Terveyskeskuksen vuodeosastolla. Jossa hoidetaan oikeita ihmisiä. Siis minun pitäisi hoitaa (tietysti valvotusti ja ohjatusti) oikeita ihmisiä.
No, tänään sitten kolahti ja tajusin tuon ihan tosissani. Olipa kumma tunne. Eihän tässä enää ole kuin tämän viikon perjantain enkun tunnit (huominen ja torstai vapaata), ensi viikon tenttiputki, sitten vapaa vappuviikko ja sitten... gulps, se harjoittelu.
En tiedä mistä päästä tk:ta mennään sisälle kun mennään vuodeosastolle. En tiedä missä vaatteet vaihdetaan, tai moneltako osastolle on tarkoitus ilmestyä. En edes tiedä missä oma harjoitteluosastoni oikein on. Harjoitteluinfon olisi parempi olla kattava. Siis ihan oikeasti. Nyt ei riitä enää sellaiset ylimalkaisuudet kuin että muistakaa vaitiolovelvollisuus tai peskää kädet. Nyt tarvitaan yksityiskohtia ja kellonaikoja. Nih.
Tajusin myös, että on todella hilkulla saanko kuusikymmentä opintopistettä kasaan. Opintosuoritusrekisterissä on nyt 39 pistettä. Sinne on tarkoitus tulla lähiaikoina anatomian (5 op), englannin (2 op), kotihoitoprojektin (3? op), nelosopintokokonaisuuden (4? op) ja harjoittelun (6 op) pisteet. Eli siis yhteensä... 20 pistettä. Se tekee 59 opintopistettä. Kuitenkin rekisterissä näkyy sellaisia yhden opintopisteen kursseja kuten infektioiden torjunta 3 ja hoitotiede 3 joista voisin kuvitella saavani myös opintopisteet vielä tänä keväänä - en vain tiedä varmasti. Johtopäätös: opettajat saavat varautua sähköpostipommitukseen, jossa koetan ottaa asiasta selvää.
Ja se sidonnan työpaja, nyt on sekin sitten tehty. Opimme käsikirurgisen sidoksen, hassun sormen tukisidoksen vielä hassumman metallisen pujottimen avulla, amputaatiotyngän sidoksen, M-sidoksen (kirjoitetaankohan se noin?), jalan anatomisen sidonnan, spiraalisidonnan ja tähkäsidonnan. Ai niin, kokeilimme myös pään sitomista hauskan putkiharson avulla. Kaiken kaikkiaan oikein antoisa työpaja, joka tarjosi taas oikeita käytännön kädentaitoja, joihin olen eniten hurahtanut. Onhan se hoitotiedekin ihan, no, ok, mutta tässä vaiheessa tuntuu hieman... turhalta. Meillähän alkaa kohta se harjoittelu!
maanantai 14. huhtikuuta 2008
Kahden tunnin päivä
Viikko alkoi lupaavan löysästi kahden tunnin päivällä, eli englannin kaksoistunnilla. Kävimme läpi terveyshaastattelun tai health interviewn sanastoa, eli muun muassa suonikohjuja (vericose veins), kouristuksia (convulsions) ja sydämen sivuääniä (heart murmur). Huomisella tunnilla pääsemme ilmeisesti tekemään toisillemme terveystarkastusta, tietysti in english, ja ensi viikolla pidämme yhteisen tunnin englanninkielisen public health nursing -ryhmän kanssa, joita meidän on ilmeisesti tarkoitus haastatella, jälleen kerran in english.
Pakko myöntää, onhan englannin oppiminen tällä tavoin paljon mukavampaa kuin vaikkapa vain kielioppia ja sanastoa tankkaamalla, mutta joskus tunnit tuntuvat vain niin... turhilta. Minähän puhun englantia kotona, hyvänen aika, ja vielä joka päivä, joten tällainen "suullisen kielitaidon aktivoiminen" ei kauheasti motivoi.
Huomenna on luvassa myös sitomisen työpaja, eli pervertikoille tiedoksi, kyseessä ei ole mikään sadomasokistin unelma vaan venähtäneiden ja muuten vaan laiskanlöysien ja kivuliaiden raajojen tukeminen, ööh, sidoksin. Kuten huomaatte, en ole vielä varsinaisesti ollut työpajassa, joten en tiedä mitä helmuttia oikein selitän, mutta huomenna kaikki varmaankin taas selkiintyy ja opimme vaihteeksi jotakin hyödyllistä.
Viikonloppu meni katsellessa lumisadetta, täällä Pohojanmaalla kun satoi lunta koko sunnuntaipäivän sekä sunnuntain ja maanantain välisen yön - toisin sanoen tänä aamuna maata peitti viisisenttinen lumikerros. En aio vielä järkyttyä ja lupaan edelleen uskoa kevään tuloon, mutta olen ikionnessani tietäessäni tulevani viettämään kesän Helsingissä, tuossa eteläisten alueiden metropolissa.
Väsyttääkö hei ihan vaan vähän.
Pakko myöntää, onhan englannin oppiminen tällä tavoin paljon mukavampaa kuin vaikkapa vain kielioppia ja sanastoa tankkaamalla, mutta joskus tunnit tuntuvat vain niin... turhilta. Minähän puhun englantia kotona, hyvänen aika, ja vielä joka päivä, joten tällainen "suullisen kielitaidon aktivoiminen" ei kauheasti motivoi.
Huomenna on luvassa myös sitomisen työpaja, eli pervertikoille tiedoksi, kyseessä ei ole mikään sadomasokistin unelma vaan venähtäneiden ja muuten vaan laiskanlöysien ja kivuliaiden raajojen tukeminen, ööh, sidoksin. Kuten huomaatte, en ole vielä varsinaisesti ollut työpajassa, joten en tiedä mitä helmuttia oikein selitän, mutta huomenna kaikki varmaankin taas selkiintyy ja opimme vaihteeksi jotakin hyödyllistä.
Viikonloppu meni katsellessa lumisadetta, täällä Pohojanmaalla kun satoi lunta koko sunnuntaipäivän sekä sunnuntain ja maanantain välisen yön - toisin sanoen tänä aamuna maata peitti viisisenttinen lumikerros. En aio vielä järkyttyä ja lupaan edelleen uskoa kevään tuloon, mutta olen ikionnessani tietäessäni tulevani viettämään kesän Helsingissä, tuossa eteläisten alueiden metropolissa.
Väsyttääkö hei ihan vaan vähän.
perjantai 11. huhtikuuta 2008
Hyi haavaa
Eilen oli haavanhoidon työpaja. Pääsimme läiskimään kumisia tekohaavoja toisiimme, jotka vähän matkan päästä tai sivusilmällä vilkaistuna olivat todella rujon näköisiä, ja sitten hoitamaan niitä. Huuhtelu, kuivaus, puhdistus (haavakauhalla ja papukaijapinseteillä), reunojen rasvaus ja taitosten laitto - tadaa, rouva Leskisen haava on puhdas! Kaipa työpajasta jotakin oppi, mutta opetusvideo haavanhoidosta oli yksinkertaisesti rasittava - kertoja puhui hi-taas-ti ja muistutti kaksitoista kertaa, että haavanhoidossa käytetään la-tek-sit-to-mia suojahanskoja.
Meillä oli eilen myös luento sähköiseen kirjaamiseen tulevista toiminto- ja tarveluokituksista, sekä Oulu-hoitoisuusluokituksista. Saimme "paperipotilaat" joiden sairauskertomuksien perusteella piti valita luokituksista sen potilaan hoidolle oikeat, esim. tarveluokka B.2.7 virtsaamisvaikeus ja siihen toimintoluokka B.2.3 kertakatetroinnin toteuttaminen. Kuulostaa ehkä kummalliselta, mutta se oli oikeasti hauskaa.
Koululle oli myös tullut vierasluennoitsija Intiasta, joka kertoi, no, Intiasta. Luento muistutti vähän matkailumainosta, vaikka luennoitsija puhui myös lapsi- ja äitikuolleisuudesta ja köyhyydestä. Melkein vuoden kyseisessä maassa asuttuani en oikein saanut luennosta paljoakaan uutta irti.
Tänään vain pari tuntia englantia ja sitten pääsee viikonlopun viettoon (joka toisin sanoen kuluu tutoriaalivastauksen raapimisessa kasaan). Pian onkin jo vappuviikko ja sitten... gulps, harjoittelu.
Meillä oli eilen myös luento sähköiseen kirjaamiseen tulevista toiminto- ja tarveluokituksista, sekä Oulu-hoitoisuusluokituksista. Saimme "paperipotilaat" joiden sairauskertomuksien perusteella piti valita luokituksista sen potilaan hoidolle oikeat, esim. tarveluokka B.2.7 virtsaamisvaikeus ja siihen toimintoluokka B.2.3 kertakatetroinnin toteuttaminen. Kuulostaa ehkä kummalliselta, mutta se oli oikeasti hauskaa.
Koululle oli myös tullut vierasluennoitsija Intiasta, joka kertoi, no, Intiasta. Luento muistutti vähän matkailumainosta, vaikka luennoitsija puhui myös lapsi- ja äitikuolleisuudesta ja köyhyydestä. Melkein vuoden kyseisessä maassa asuttuani en oikein saanut luennosta paljoakaan uutta irti.
Tänään vain pari tuntia englantia ja sitten pääsee viikonlopun viettoon (joka toisin sanoen kuluu tutoriaalivastauksen raapimisessa kasaan). Pian onkin jo vappuviikko ja sitten... gulps, harjoittelu.
keskiviikko 9. huhtikuuta 2008
Ilmassa imeskelyn makua
Eilen oli tämän kevään viimeisen tutoriaali-istunnon aloitus, jonka aiheena oli potilaan kuolema. Rakas, kuviteltu herra Moilanen, joka on seikkaillut tutoriaaliherätteissä, kuoli nyt vihdoin ja saamme etsiä tämän viikon tietoa potilaan kuolemaan liittyen. Ajatuksena on siis ottaa selvää muun muassa käytännön järjestelyistä osastolla potilaan kuollessa sekä omaisten kohtaamisesta.
Eilen oli myös työpaja, jonka aiheena oli eristyspotilaan hoito, hapenanto, imeminen ja tehostettu suunhoito. Isolta kuulostavassa paketissa harjoittelimme eristyspotilaan hoidossa tarvittavien suojavaatteiden pukemista, potilaan hapettamista happiviiksillä ja -maskilla ja liman imemistä imukatetrilla sekä trakeostomiasta, suusta että nenästä. Saimme tietoa myös potilaan suunhoidosta, esimerkiksi tekohampaiden pesemisestä.
Olo on ollut tympeä koko vaitiolovelvollisuus-jutusta lähtien. Koulu ei huvita vaan ottaa enemmänkin päästä, ja mielessä on vakavasti kangastellut siirron hakeminen. Ehkä ainoana valonpilkahduksena on tällä viikolla tullut tieto siitä, että vaihtohakemuksemme Australiaan on koulun puolesta hyväksytty ja nyt odottelemme vastausta Australian päästä. Vähänkös olisi mahtavaa lähteä, vaikkakin vasta ensi vuonna.
Eilen oli myös työpaja, jonka aiheena oli eristyspotilaan hoito, hapenanto, imeminen ja tehostettu suunhoito. Isolta kuulostavassa paketissa harjoittelimme eristyspotilaan hoidossa tarvittavien suojavaatteiden pukemista, potilaan hapettamista happiviiksillä ja -maskilla ja liman imemistä imukatetrilla sekä trakeostomiasta, suusta että nenästä. Saimme tietoa myös potilaan suunhoidosta, esimerkiksi tekohampaiden pesemisestä.
Olo on ollut tympeä koko vaitiolovelvollisuus-jutusta lähtien. Koulu ei huvita vaan ottaa enemmänkin päästä, ja mielessä on vakavasti kangastellut siirron hakeminen. Ehkä ainoana valonpilkahduksena on tällä viikolla tullut tieto siitä, että vaihtohakemuksemme Australiaan on koulun puolesta hyväksytty ja nyt odottelemme vastausta Australian päästä. Vähänkös olisi mahtavaa lähteä, vaikkakin vasta ensi vuonna.
maanantai 7. huhtikuuta 2008
Vettä, lunta, rakeita
Kaikkea on satanut taivaalta tänään. Paras osuus oli nuo rakeet, tuntui nimittäin tosi häijyltä pyöräillä vastatuuleen kun pieniä neuloja sataa naamaan. Onneksi ilma on plussan puolella niin lumisotku ei jää maahan, mutta eilisen upean kevätpäivän jälkeen maanantai on tuntunut erityisen ankealta.
Englannintunnilla käsittelimme umpilisäkkeen tulehtumista ja sen hoitoa. If untreated, appendicitis may be fatal due to the possible rupturing of the appendix and the infection following this. Eli nyt tiedetään sekin. Tosin olo on vähän sellainen, että opin noilla enkuntunneilla enemmän itse umpilisäkkeestä kuin englannista, mikä ei kylläkään ole opettajan vika. Oma sanavarasto on vaan ilmeisesti kehittynyt sen verran laajaksi, että uusia sanoja tulee vastaan harmittavan harvoin. No opin minä yhden tänään: gangrene eli necrosis eli kuolio.
Tänään oli myös viimeinen kotihoitoprojektin asiakaskäynti. Olo on vähän haikea, ei sen takia, että haluaisin hirveästi jatkaa projektia, vaan siksi, että tiedän kuinka paljon apua käynneistämme on asiakkaallemme ollut. Noh, ehkä sinne voi piipahtaa kahville ihan muuten vaan joku kaunis päivä.
Tästä vaitiolovelvollisuussotkusta sen verran, että tapaaminen yksikönjohtajan ja muutaman muun opettajan kanssa on sovittu keskiviikoksi. Olen ollut yhteydessä opiskelijakuntaan ja pyytänyt myös heidän edustajaansa paikalle, eli soitellen sotaan vai miten se nyt menikään. Lippu korkealle, lusikat nurkkaan, lampaat laitumelle ja kevättä kohti rinta rottingilla - eihän tässä ole kouluakaan jäljellä kuin muutama viikko ennen harjoittelua. Ja ainahan sitä voi anoa siirtoa, jos nämä ympyrät alkavat liiaksi ahdistaa.
Englannintunnilla käsittelimme umpilisäkkeen tulehtumista ja sen hoitoa. If untreated, appendicitis may be fatal due to the possible rupturing of the appendix and the infection following this. Eli nyt tiedetään sekin. Tosin olo on vähän sellainen, että opin noilla enkuntunneilla enemmän itse umpilisäkkeestä kuin englannista, mikä ei kylläkään ole opettajan vika. Oma sanavarasto on vaan ilmeisesti kehittynyt sen verran laajaksi, että uusia sanoja tulee vastaan harmittavan harvoin. No opin minä yhden tänään: gangrene eli necrosis eli kuolio.
Tänään oli myös viimeinen kotihoitoprojektin asiakaskäynti. Olo on vähän haikea, ei sen takia, että haluaisin hirveästi jatkaa projektia, vaan siksi, että tiedän kuinka paljon apua käynneistämme on asiakkaallemme ollut. Noh, ehkä sinne voi piipahtaa kahville ihan muuten vaan joku kaunis päivä.
Tästä vaitiolovelvollisuussotkusta sen verran, että tapaaminen yksikönjohtajan ja muutaman muun opettajan kanssa on sovittu keskiviikoksi. Olen ollut yhteydessä opiskelijakuntaan ja pyytänyt myös heidän edustajaansa paikalle, eli soitellen sotaan vai miten se nyt menikään. Lippu korkealle, lusikat nurkkaan, lampaat laitumelle ja kevättä kohti rinta rottingilla - eihän tässä ole kouluakaan jäljellä kuin muutama viikko ennen harjoittelua. Ja ainahan sitä voi anoa siirtoa, jos nämä ympyrät alkavat liiaksi ahdistaa.
perjantai 4. huhtikuuta 2008
Vainajia ja näytteenottoa
Olipa taas päivä.
Aloitimme aamulla vainajan laiton työpajalla (nykyään siis taitopajalla, pahus kun unohtuu koko ajan), jossa siis kävimme alusta loppuun vainajan pesemisen, pukemisen, leuan ja jalkojen sitomisen, silmien peittämisen ja jopa sen, kuinka päällyslakanaan voidaan taitella risti jos vainajan vakaumus antaa siihen myöten. Kun tätä oltiin harjoiteltu tarpeeksi katsoimme Ylen dokumentin Suomalainen kuolema, joka kertoo koko kuolinprosessista Suomessa, siis kuolemisesta hautaan tai uurnaan saakka. Elävimpänä (...no pun intended...) jäi mieleen korviaraastavat välimusiikit ja mustaan kaapuun pukeutunut viikatemies, joka kantoi kastelukannua.
Ruokatunnin jälkeen (kurpitsakeittoa ja näkkileipää) oli näytteenoton työpaja, jossa kävimme läpi nieluviljelyn (kaoin niin, että vedet tuli silmiin), verensokerin ja hemoglobiinin mittauksen (kaikki sormet laastarissa sen jäljiltä) sekä virtsa- ja ulostenäytteen oton. Ai niin ja yskökset myös. Meinasi lempilapsi unohtua.
Ja vielä viikon kohokohta, yksikönjohtajan pyyntö tulla keskustelemaan blogistani hänen kanssaan. Kävi ilmi sen kymmenen minuutin aikana ennen kuin kävelin ovesta ulos, että vaitiolovelvollisuus on erityisen tärkeää sosiaali- ja terveysalalla, mutta minulle ei koskaan selvinnyt milloin olin tätä mukamas rikkonut, eikä hän minulle kertonut. Ensi viikolla pidetäänkin asiasta kunnon palaveri, koska tämä on nyt niin kauhean vakavaa, kun olen kirjoitellut asioita, jotka, tuota noin, eivät riko vaitiolovelvollisuutta?
Ja muuten, yksikönjohtaja ei ole edes lukenut blogia läpi. Huokaus ja iso ämpäri viinaa.
Aloitimme aamulla vainajan laiton työpajalla (nykyään siis taitopajalla, pahus kun unohtuu koko ajan), jossa siis kävimme alusta loppuun vainajan pesemisen, pukemisen, leuan ja jalkojen sitomisen, silmien peittämisen ja jopa sen, kuinka päällyslakanaan voidaan taitella risti jos vainajan vakaumus antaa siihen myöten. Kun tätä oltiin harjoiteltu tarpeeksi katsoimme Ylen dokumentin Suomalainen kuolema, joka kertoo koko kuolinprosessista Suomessa, siis kuolemisesta hautaan tai uurnaan saakka. Elävimpänä (...no pun intended...) jäi mieleen korviaraastavat välimusiikit ja mustaan kaapuun pukeutunut viikatemies, joka kantoi kastelukannua.
Ruokatunnin jälkeen (kurpitsakeittoa ja näkkileipää) oli näytteenoton työpaja, jossa kävimme läpi nieluviljelyn (kaoin niin, että vedet tuli silmiin), verensokerin ja hemoglobiinin mittauksen (kaikki sormet laastarissa sen jäljiltä) sekä virtsa- ja ulostenäytteen oton. Ai niin ja yskökset myös. Meinasi lempilapsi unohtua.
Ja vielä viikon kohokohta, yksikönjohtajan pyyntö tulla keskustelemaan blogistani hänen kanssaan. Kävi ilmi sen kymmenen minuutin aikana ennen kuin kävelin ovesta ulos, että vaitiolovelvollisuus on erityisen tärkeää sosiaali- ja terveysalalla, mutta minulle ei koskaan selvinnyt milloin olin tätä mukamas rikkonut, eikä hän minulle kertonut. Ensi viikolla pidetäänkin asiasta kunnon palaveri, koska tämä on nyt niin kauhean vakavaa, kun olen kirjoitellut asioita, jotka, tuota noin, eivät riko vaitiolovelvollisuutta?
Ja muuten, yksikönjohtaja ei ole edes lukenut blogia läpi. Huokaus ja iso ämpäri viinaa.
tiistai 1. huhtikuuta 2008
Kesätöistä
En muista olenko kirjoittanut jo aikaisemmin kesätöistä (ja olen liian laiska alkaakseni tarkistaa asiaa), mutta ajattelin antaa tilannepäivityksen joka tapauksessa.
Kävin siis Helsingissä työhaastattelussa helmikuun lopussa ja jo haastattelun aikana minulle luvattiin töitä, kunhan vaaditut 60 opintopistettä tulevat täyteen kevään loppuun mennessä. Työpaikaksi varmistui yksi Helsingin kaupungin sairaaloista. Tiedän vain vähän osastosta jolla tulen työskentelemään, mutta ymmärsin potilaiden olevan suurimmaksi osaksi iäkkäitä, jotka tulevat osastolle jatkohoitoon ja kuntoutukseen. Yövuoroja en luultavasti joudu tekemään lainkaan, osastolla kun on vakiyököt, eli se oli hyvä uutinen. Kaiken kaikkiaan paikka kuulostaa mielenkiintoiselta (toisin sanoen siellä varmasti oppii paljon), vaikka mitä enemmän asiaa ajattelen sitä hermostuneempi olen. Toivotaan, että harjoittelun jälkeen olo olisi itsevarmempi. Ei se ainakaan voi epävarmemmaksi muuttua, eihän?
Tutoriaalin aiheena on tällä viikolla eristyspotilaan hoito. Löysin yllättäen muutamankin kirjan kirjastosta, jonka kanssa minulla ei useimmiten ole suurta onnea, sekä Turun yliopiston tutkimuksen sairaalainfektioiden torjunnasta. Vielä kun jaksaisi avata ne ja lukea...
Selvisi, että viikolle, joka on ennen vappua, on laitettu kolme tenttiä: hoitotyön perusteet, englanti ja lääkehoito. Englannista en ole niinkään huolissani (sphygmomanometer on hallussa), mutta tuo lääkehoito... Tenttikirjaa ei ole kirjastossa enää saatavilla, mutta onneksi kaveri lupasi sen lainaksi. Ilmeisesti tenttiin ei mitään erityisen vaikeaa ole tulossa, emmehän me ole lääkehoitoa käsitelleetkään vasta kun aika yleisellä tasolla.
Ja ne opintopisteet... Niitä odotellaan edelleen aika monesta kurssista. Kohta alkaa pelottaa saako niitä 60 kokoon ennen kesää. Teoriassa kyllä, mutta käytännön toteutus tökkii.
Kävin siis Helsingissä työhaastattelussa helmikuun lopussa ja jo haastattelun aikana minulle luvattiin töitä, kunhan vaaditut 60 opintopistettä tulevat täyteen kevään loppuun mennessä. Työpaikaksi varmistui yksi Helsingin kaupungin sairaaloista. Tiedän vain vähän osastosta jolla tulen työskentelemään, mutta ymmärsin potilaiden olevan suurimmaksi osaksi iäkkäitä, jotka tulevat osastolle jatkohoitoon ja kuntoutukseen. Yövuoroja en luultavasti joudu tekemään lainkaan, osastolla kun on vakiyököt, eli se oli hyvä uutinen. Kaiken kaikkiaan paikka kuulostaa mielenkiintoiselta (toisin sanoen siellä varmasti oppii paljon), vaikka mitä enemmän asiaa ajattelen sitä hermostuneempi olen. Toivotaan, että harjoittelun jälkeen olo olisi itsevarmempi. Ei se ainakaan voi epävarmemmaksi muuttua, eihän?
Tutoriaalin aiheena on tällä viikolla eristyspotilaan hoito. Löysin yllättäen muutamankin kirjan kirjastosta, jonka kanssa minulla ei useimmiten ole suurta onnea, sekä Turun yliopiston tutkimuksen sairaalainfektioiden torjunnasta. Vielä kun jaksaisi avata ne ja lukea...
Selvisi, että viikolle, joka on ennen vappua, on laitettu kolme tenttiä: hoitotyön perusteet, englanti ja lääkehoito. Englannista en ole niinkään huolissani (sphygmomanometer on hallussa), mutta tuo lääkehoito... Tenttikirjaa ei ole kirjastossa enää saatavilla, mutta onneksi kaveri lupasi sen lainaksi. Ilmeisesti tenttiin ei mitään erityisen vaikeaa ole tulossa, emmehän me ole lääkehoitoa käsitelleetkään vasta kun aika yleisellä tasolla.
Ja ne opintopisteet... Niitä odotellaan edelleen aika monesta kurssista. Kohta alkaa pelottaa saako niitä 60 kokoon ennen kesää. Teoriassa kyllä, mutta käytännön toteutus tökkii.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
