Viikko alkoi lupaavan löysästi kahden tunnin päivällä, eli englannin kaksoistunnilla. Kävimme läpi terveyshaastattelun tai health interviewn sanastoa, eli muun muassa suonikohjuja (vericose veins), kouristuksia (convulsions) ja sydämen sivuääniä (heart murmur). Huomisella tunnilla pääsemme ilmeisesti tekemään toisillemme terveystarkastusta, tietysti in english, ja ensi viikolla pidämme yhteisen tunnin englanninkielisen public health nursing -ryhmän kanssa, joita meidän on ilmeisesti tarkoitus haastatella, jälleen kerran in english.
Pakko myöntää, onhan englannin oppiminen tällä tavoin paljon mukavampaa kuin vaikkapa vain kielioppia ja sanastoa tankkaamalla, mutta joskus tunnit tuntuvat vain niin... turhilta. Minähän puhun englantia kotona, hyvänen aika, ja vielä joka päivä, joten tällainen "suullisen kielitaidon aktivoiminen" ei kauheasti motivoi.
Huomenna on luvassa myös sitomisen työpaja, eli pervertikoille tiedoksi, kyseessä ei ole mikään sadomasokistin unelma vaan venähtäneiden ja muuten vaan laiskanlöysien ja kivuliaiden raajojen tukeminen, ööh, sidoksin. Kuten huomaatte, en ole vielä varsinaisesti ollut työpajassa, joten en tiedä mitä helmuttia oikein selitän, mutta huomenna kaikki varmaankin taas selkiintyy ja opimme vaihteeksi jotakin hyödyllistä.
Viikonloppu meni katsellessa lumisadetta, täällä Pohojanmaalla kun satoi lunta koko sunnuntaipäivän sekä sunnuntain ja maanantain välisen yön - toisin sanoen tänä aamuna maata peitti viisisenttinen lumikerros. En aio vielä järkyttyä ja lupaan edelleen uskoa kevään tuloon, mutta olen ikionnessani tietäessäni tulevani viettämään kesän Helsingissä, tuossa eteläisten alueiden metropolissa.
Väsyttääkö hei ihan vaan vähän.
maanantai 14. huhtikuuta 2008
perjantai 11. huhtikuuta 2008
Hyi haavaa
Eilen oli haavanhoidon työpaja. Pääsimme läiskimään kumisia tekohaavoja toisiimme, jotka vähän matkan päästä tai sivusilmällä vilkaistuna olivat todella rujon näköisiä, ja sitten hoitamaan niitä. Huuhtelu, kuivaus, puhdistus (haavakauhalla ja papukaijapinseteillä), reunojen rasvaus ja taitosten laitto - tadaa, rouva Leskisen haava on puhdas! Kaipa työpajasta jotakin oppi, mutta opetusvideo haavanhoidosta oli yksinkertaisesti rasittava - kertoja puhui hi-taas-ti ja muistutti kaksitoista kertaa, että haavanhoidossa käytetään la-tek-sit-to-mia suojahanskoja.
Meillä oli eilen myös luento sähköiseen kirjaamiseen tulevista toiminto- ja tarveluokituksista, sekä Oulu-hoitoisuusluokituksista. Saimme "paperipotilaat" joiden sairauskertomuksien perusteella piti valita luokituksista sen potilaan hoidolle oikeat, esim. tarveluokka B.2.7 virtsaamisvaikeus ja siihen toimintoluokka B.2.3 kertakatetroinnin toteuttaminen. Kuulostaa ehkä kummalliselta, mutta se oli oikeasti hauskaa.
Koululle oli myös tullut vierasluennoitsija Intiasta, joka kertoi, no, Intiasta. Luento muistutti vähän matkailumainosta, vaikka luennoitsija puhui myös lapsi- ja äitikuolleisuudesta ja köyhyydestä. Melkein vuoden kyseisessä maassa asuttuani en oikein saanut luennosta paljoakaan uutta irti.
Tänään vain pari tuntia englantia ja sitten pääsee viikonlopun viettoon (joka toisin sanoen kuluu tutoriaalivastauksen raapimisessa kasaan). Pian onkin jo vappuviikko ja sitten... gulps, harjoittelu.
Meillä oli eilen myös luento sähköiseen kirjaamiseen tulevista toiminto- ja tarveluokituksista, sekä Oulu-hoitoisuusluokituksista. Saimme "paperipotilaat" joiden sairauskertomuksien perusteella piti valita luokituksista sen potilaan hoidolle oikeat, esim. tarveluokka B.2.7 virtsaamisvaikeus ja siihen toimintoluokka B.2.3 kertakatetroinnin toteuttaminen. Kuulostaa ehkä kummalliselta, mutta se oli oikeasti hauskaa.
Koululle oli myös tullut vierasluennoitsija Intiasta, joka kertoi, no, Intiasta. Luento muistutti vähän matkailumainosta, vaikka luennoitsija puhui myös lapsi- ja äitikuolleisuudesta ja köyhyydestä. Melkein vuoden kyseisessä maassa asuttuani en oikein saanut luennosta paljoakaan uutta irti.
Tänään vain pari tuntia englantia ja sitten pääsee viikonlopun viettoon (joka toisin sanoen kuluu tutoriaalivastauksen raapimisessa kasaan). Pian onkin jo vappuviikko ja sitten... gulps, harjoittelu.
keskiviikko 9. huhtikuuta 2008
Ilmassa imeskelyn makua
Eilen oli tämän kevään viimeisen tutoriaali-istunnon aloitus, jonka aiheena oli potilaan kuolema. Rakas, kuviteltu herra Moilanen, joka on seikkaillut tutoriaaliherätteissä, kuoli nyt vihdoin ja saamme etsiä tämän viikon tietoa potilaan kuolemaan liittyen. Ajatuksena on siis ottaa selvää muun muassa käytännön järjestelyistä osastolla potilaan kuollessa sekä omaisten kohtaamisesta.
Eilen oli myös työpaja, jonka aiheena oli eristyspotilaan hoito, hapenanto, imeminen ja tehostettu suunhoito. Isolta kuulostavassa paketissa harjoittelimme eristyspotilaan hoidossa tarvittavien suojavaatteiden pukemista, potilaan hapettamista happiviiksillä ja -maskilla ja liman imemistä imukatetrilla sekä trakeostomiasta, suusta että nenästä. Saimme tietoa myös potilaan suunhoidosta, esimerkiksi tekohampaiden pesemisestä.
Olo on ollut tympeä koko vaitiolovelvollisuus-jutusta lähtien. Koulu ei huvita vaan ottaa enemmänkin päästä, ja mielessä on vakavasti kangastellut siirron hakeminen. Ehkä ainoana valonpilkahduksena on tällä viikolla tullut tieto siitä, että vaihtohakemuksemme Australiaan on koulun puolesta hyväksytty ja nyt odottelemme vastausta Australian päästä. Vähänkös olisi mahtavaa lähteä, vaikkakin vasta ensi vuonna.
Eilen oli myös työpaja, jonka aiheena oli eristyspotilaan hoito, hapenanto, imeminen ja tehostettu suunhoito. Isolta kuulostavassa paketissa harjoittelimme eristyspotilaan hoidossa tarvittavien suojavaatteiden pukemista, potilaan hapettamista happiviiksillä ja -maskilla ja liman imemistä imukatetrilla sekä trakeostomiasta, suusta että nenästä. Saimme tietoa myös potilaan suunhoidosta, esimerkiksi tekohampaiden pesemisestä.
Olo on ollut tympeä koko vaitiolovelvollisuus-jutusta lähtien. Koulu ei huvita vaan ottaa enemmänkin päästä, ja mielessä on vakavasti kangastellut siirron hakeminen. Ehkä ainoana valonpilkahduksena on tällä viikolla tullut tieto siitä, että vaihtohakemuksemme Australiaan on koulun puolesta hyväksytty ja nyt odottelemme vastausta Australian päästä. Vähänkös olisi mahtavaa lähteä, vaikkakin vasta ensi vuonna.
maanantai 7. huhtikuuta 2008
Vettä, lunta, rakeita
Kaikkea on satanut taivaalta tänään. Paras osuus oli nuo rakeet, tuntui nimittäin tosi häijyltä pyöräillä vastatuuleen kun pieniä neuloja sataa naamaan. Onneksi ilma on plussan puolella niin lumisotku ei jää maahan, mutta eilisen upean kevätpäivän jälkeen maanantai on tuntunut erityisen ankealta.
Englannintunnilla käsittelimme umpilisäkkeen tulehtumista ja sen hoitoa. If untreated, appendicitis may be fatal due to the possible rupturing of the appendix and the infection following this. Eli nyt tiedetään sekin. Tosin olo on vähän sellainen, että opin noilla enkuntunneilla enemmän itse umpilisäkkeestä kuin englannista, mikä ei kylläkään ole opettajan vika. Oma sanavarasto on vaan ilmeisesti kehittynyt sen verran laajaksi, että uusia sanoja tulee vastaan harmittavan harvoin. No opin minä yhden tänään: gangrene eli necrosis eli kuolio.
Tänään oli myös viimeinen kotihoitoprojektin asiakaskäynti. Olo on vähän haikea, ei sen takia, että haluaisin hirveästi jatkaa projektia, vaan siksi, että tiedän kuinka paljon apua käynneistämme on asiakkaallemme ollut. Noh, ehkä sinne voi piipahtaa kahville ihan muuten vaan joku kaunis päivä.
Tästä vaitiolovelvollisuussotkusta sen verran, että tapaaminen yksikönjohtajan ja muutaman muun opettajan kanssa on sovittu keskiviikoksi. Olen ollut yhteydessä opiskelijakuntaan ja pyytänyt myös heidän edustajaansa paikalle, eli soitellen sotaan vai miten se nyt menikään. Lippu korkealle, lusikat nurkkaan, lampaat laitumelle ja kevättä kohti rinta rottingilla - eihän tässä ole kouluakaan jäljellä kuin muutama viikko ennen harjoittelua. Ja ainahan sitä voi anoa siirtoa, jos nämä ympyrät alkavat liiaksi ahdistaa.
Englannintunnilla käsittelimme umpilisäkkeen tulehtumista ja sen hoitoa. If untreated, appendicitis may be fatal due to the possible rupturing of the appendix and the infection following this. Eli nyt tiedetään sekin. Tosin olo on vähän sellainen, että opin noilla enkuntunneilla enemmän itse umpilisäkkeestä kuin englannista, mikä ei kylläkään ole opettajan vika. Oma sanavarasto on vaan ilmeisesti kehittynyt sen verran laajaksi, että uusia sanoja tulee vastaan harmittavan harvoin. No opin minä yhden tänään: gangrene eli necrosis eli kuolio.
Tänään oli myös viimeinen kotihoitoprojektin asiakaskäynti. Olo on vähän haikea, ei sen takia, että haluaisin hirveästi jatkaa projektia, vaan siksi, että tiedän kuinka paljon apua käynneistämme on asiakkaallemme ollut. Noh, ehkä sinne voi piipahtaa kahville ihan muuten vaan joku kaunis päivä.
Tästä vaitiolovelvollisuussotkusta sen verran, että tapaaminen yksikönjohtajan ja muutaman muun opettajan kanssa on sovittu keskiviikoksi. Olen ollut yhteydessä opiskelijakuntaan ja pyytänyt myös heidän edustajaansa paikalle, eli soitellen sotaan vai miten se nyt menikään. Lippu korkealle, lusikat nurkkaan, lampaat laitumelle ja kevättä kohti rinta rottingilla - eihän tässä ole kouluakaan jäljellä kuin muutama viikko ennen harjoittelua. Ja ainahan sitä voi anoa siirtoa, jos nämä ympyrät alkavat liiaksi ahdistaa.
perjantai 4. huhtikuuta 2008
Vainajia ja näytteenottoa
Olipa taas päivä.
Aloitimme aamulla vainajan laiton työpajalla (nykyään siis taitopajalla, pahus kun unohtuu koko ajan), jossa siis kävimme alusta loppuun vainajan pesemisen, pukemisen, leuan ja jalkojen sitomisen, silmien peittämisen ja jopa sen, kuinka päällyslakanaan voidaan taitella risti jos vainajan vakaumus antaa siihen myöten. Kun tätä oltiin harjoiteltu tarpeeksi katsoimme Ylen dokumentin Suomalainen kuolema, joka kertoo koko kuolinprosessista Suomessa, siis kuolemisesta hautaan tai uurnaan saakka. Elävimpänä (...no pun intended...) jäi mieleen korviaraastavat välimusiikit ja mustaan kaapuun pukeutunut viikatemies, joka kantoi kastelukannua.
Ruokatunnin jälkeen (kurpitsakeittoa ja näkkileipää) oli näytteenoton työpaja, jossa kävimme läpi nieluviljelyn (kaoin niin, että vedet tuli silmiin), verensokerin ja hemoglobiinin mittauksen (kaikki sormet laastarissa sen jäljiltä) sekä virtsa- ja ulostenäytteen oton. Ai niin ja yskökset myös. Meinasi lempilapsi unohtua.
Ja vielä viikon kohokohta, yksikönjohtajan pyyntö tulla keskustelemaan blogistani hänen kanssaan. Kävi ilmi sen kymmenen minuutin aikana ennen kuin kävelin ovesta ulos, että vaitiolovelvollisuus on erityisen tärkeää sosiaali- ja terveysalalla, mutta minulle ei koskaan selvinnyt milloin olin tätä mukamas rikkonut, eikä hän minulle kertonut. Ensi viikolla pidetäänkin asiasta kunnon palaveri, koska tämä on nyt niin kauhean vakavaa, kun olen kirjoitellut asioita, jotka, tuota noin, eivät riko vaitiolovelvollisuutta?
Ja muuten, yksikönjohtaja ei ole edes lukenut blogia läpi. Huokaus ja iso ämpäri viinaa.
Aloitimme aamulla vainajan laiton työpajalla (nykyään siis taitopajalla, pahus kun unohtuu koko ajan), jossa siis kävimme alusta loppuun vainajan pesemisen, pukemisen, leuan ja jalkojen sitomisen, silmien peittämisen ja jopa sen, kuinka päällyslakanaan voidaan taitella risti jos vainajan vakaumus antaa siihen myöten. Kun tätä oltiin harjoiteltu tarpeeksi katsoimme Ylen dokumentin Suomalainen kuolema, joka kertoo koko kuolinprosessista Suomessa, siis kuolemisesta hautaan tai uurnaan saakka. Elävimpänä (...no pun intended...) jäi mieleen korviaraastavat välimusiikit ja mustaan kaapuun pukeutunut viikatemies, joka kantoi kastelukannua.
Ruokatunnin jälkeen (kurpitsakeittoa ja näkkileipää) oli näytteenoton työpaja, jossa kävimme läpi nieluviljelyn (kaoin niin, että vedet tuli silmiin), verensokerin ja hemoglobiinin mittauksen (kaikki sormet laastarissa sen jäljiltä) sekä virtsa- ja ulostenäytteen oton. Ai niin ja yskökset myös. Meinasi lempilapsi unohtua.
Ja vielä viikon kohokohta, yksikönjohtajan pyyntö tulla keskustelemaan blogistani hänen kanssaan. Kävi ilmi sen kymmenen minuutin aikana ennen kuin kävelin ovesta ulos, että vaitiolovelvollisuus on erityisen tärkeää sosiaali- ja terveysalalla, mutta minulle ei koskaan selvinnyt milloin olin tätä mukamas rikkonut, eikä hän minulle kertonut. Ensi viikolla pidetäänkin asiasta kunnon palaveri, koska tämä on nyt niin kauhean vakavaa, kun olen kirjoitellut asioita, jotka, tuota noin, eivät riko vaitiolovelvollisuutta?
Ja muuten, yksikönjohtaja ei ole edes lukenut blogia läpi. Huokaus ja iso ämpäri viinaa.
tiistai 1. huhtikuuta 2008
Kesätöistä
En muista olenko kirjoittanut jo aikaisemmin kesätöistä (ja olen liian laiska alkaakseni tarkistaa asiaa), mutta ajattelin antaa tilannepäivityksen joka tapauksessa.
Kävin siis Helsingissä työhaastattelussa helmikuun lopussa ja jo haastattelun aikana minulle luvattiin töitä, kunhan vaaditut 60 opintopistettä tulevat täyteen kevään loppuun mennessä. Työpaikaksi varmistui yksi Helsingin kaupungin sairaaloista. Tiedän vain vähän osastosta jolla tulen työskentelemään, mutta ymmärsin potilaiden olevan suurimmaksi osaksi iäkkäitä, jotka tulevat osastolle jatkohoitoon ja kuntoutukseen. Yövuoroja en luultavasti joudu tekemään lainkaan, osastolla kun on vakiyököt, eli se oli hyvä uutinen. Kaiken kaikkiaan paikka kuulostaa mielenkiintoiselta (toisin sanoen siellä varmasti oppii paljon), vaikka mitä enemmän asiaa ajattelen sitä hermostuneempi olen. Toivotaan, että harjoittelun jälkeen olo olisi itsevarmempi. Ei se ainakaan voi epävarmemmaksi muuttua, eihän?
Tutoriaalin aiheena on tällä viikolla eristyspotilaan hoito. Löysin yllättäen muutamankin kirjan kirjastosta, jonka kanssa minulla ei useimmiten ole suurta onnea, sekä Turun yliopiston tutkimuksen sairaalainfektioiden torjunnasta. Vielä kun jaksaisi avata ne ja lukea...
Selvisi, että viikolle, joka on ennen vappua, on laitettu kolme tenttiä: hoitotyön perusteet, englanti ja lääkehoito. Englannista en ole niinkään huolissani (sphygmomanometer on hallussa), mutta tuo lääkehoito... Tenttikirjaa ei ole kirjastossa enää saatavilla, mutta onneksi kaveri lupasi sen lainaksi. Ilmeisesti tenttiin ei mitään erityisen vaikeaa ole tulossa, emmehän me ole lääkehoitoa käsitelleetkään vasta kun aika yleisellä tasolla.
Ja ne opintopisteet... Niitä odotellaan edelleen aika monesta kurssista. Kohta alkaa pelottaa saako niitä 60 kokoon ennen kesää. Teoriassa kyllä, mutta käytännön toteutus tökkii.
Kävin siis Helsingissä työhaastattelussa helmikuun lopussa ja jo haastattelun aikana minulle luvattiin töitä, kunhan vaaditut 60 opintopistettä tulevat täyteen kevään loppuun mennessä. Työpaikaksi varmistui yksi Helsingin kaupungin sairaaloista. Tiedän vain vähän osastosta jolla tulen työskentelemään, mutta ymmärsin potilaiden olevan suurimmaksi osaksi iäkkäitä, jotka tulevat osastolle jatkohoitoon ja kuntoutukseen. Yövuoroja en luultavasti joudu tekemään lainkaan, osastolla kun on vakiyököt, eli se oli hyvä uutinen. Kaiken kaikkiaan paikka kuulostaa mielenkiintoiselta (toisin sanoen siellä varmasti oppii paljon), vaikka mitä enemmän asiaa ajattelen sitä hermostuneempi olen. Toivotaan, että harjoittelun jälkeen olo olisi itsevarmempi. Ei se ainakaan voi epävarmemmaksi muuttua, eihän?
Tutoriaalin aiheena on tällä viikolla eristyspotilaan hoito. Löysin yllättäen muutamankin kirjan kirjastosta, jonka kanssa minulla ei useimmiten ole suurta onnea, sekä Turun yliopiston tutkimuksen sairaalainfektioiden torjunnasta. Vielä kun jaksaisi avata ne ja lukea...
Selvisi, että viikolle, joka on ennen vappua, on laitettu kolme tenttiä: hoitotyön perusteet, englanti ja lääkehoito. Englannista en ole niinkään huolissani (sphygmomanometer on hallussa), mutta tuo lääkehoito... Tenttikirjaa ei ole kirjastossa enää saatavilla, mutta onneksi kaveri lupasi sen lainaksi. Ilmeisesti tenttiin ei mitään erityisen vaikeaa ole tulossa, emmehän me ole lääkehoitoa käsitelleetkään vasta kun aika yleisellä tasolla.
Ja ne opintopisteet... Niitä odotellaan edelleen aika monesta kurssista. Kohta alkaa pelottaa saako niitä 60 kokoon ennen kesää. Teoriassa kyllä, mutta käytännön toteutus tökkii.
perjantai 28. maaliskuuta 2008
Tietotekniikkaa ja Astrid Thors
Eilen oli tietotekniikan koe. Kokeessa oli kolme tehtävää, yksi Wordilla ja kaksi Excelillä. Kaikenlaisia apukeinoja sai käyttää (internettiä, ohjelmien apuja jne.) kunhan tehtävät sai tehdyksi.
En ole ihan varma mitä hyötyä tällaisesta kokeesta on, ellei se sitten testaa tiedonhakutaitoja - itse en ainakaan ulkomuistista osannut tehdä automaattista sisällysluetteloa, mutta Wordin ohjeistahan se löytyi, ja Excel-tehtävässä käytettävistä laskukaavoista opettaja itse kirjoitti taululle yhden. Samapa tuo kai on, kunhan saa kokeen läpi ja kurssin suoritettua.
Tänään on pääkampuksella ministeri Astrid Thorsin luento maahanmuuttajista (in english), jonka jälkeen pääseekin viikonlopun viettoon. Ensi viikolla jälleen kerran kotihoitoa (vielä neljä kertaa...) ja englantia, jossa on päästy jo body partseihin asti. Vielä en ole oppinut mitään uutta, mutta kertaus on opintojen äiti, eikös vaan? Ja ensimmäinen työpajakin, vainajan laitto, häämöttää edessä ensi perjantaina...
Ja silti ei huvittaisi niinkun yhtään. Opiskelumotivaatio, minne menit?
En ole ihan varma mitä hyötyä tällaisesta kokeesta on, ellei se sitten testaa tiedonhakutaitoja - itse en ainakaan ulkomuistista osannut tehdä automaattista sisällysluetteloa, mutta Wordin ohjeistahan se löytyi, ja Excel-tehtävässä käytettävistä laskukaavoista opettaja itse kirjoitti taululle yhden. Samapa tuo kai on, kunhan saa kokeen läpi ja kurssin suoritettua.
Tänään on pääkampuksella ministeri Astrid Thorsin luento maahanmuuttajista (in english), jonka jälkeen pääseekin viikonlopun viettoon. Ensi viikolla jälleen kerran kotihoitoa (vielä neljä kertaa...) ja englantia, jossa on päästy jo body partseihin asti. Vielä en ole oppinut mitään uutta, mutta kertaus on opintojen äiti, eikös vaan? Ja ensimmäinen työpajakin, vainajan laitto, häämöttää edessä ensi perjantaina...
Ja silti ei huvittaisi niinkun yhtään. Opiskelumotivaatio, minne menit?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
