Tautiopin tentti oli ja meni eilen kohtuullisen hyvin. Esseekysymykset olivat emboliasta ja sen mahdollisista seurauksista sekä hyvän- ja pahanlaatuisten kasvainten eroista. Lisäksi oli muutama käsite, jotka piti selittää; atrofia, nekroosi, tulehdus jne. Tulehduskohdassa tein hölmön virheen, sen sijaan että olisin vastannut "elävän kudoksen reaktio johonkin vahingolliseen vaikutukseen" vastasin "elimistön reaktio...". Saas nähdä kaatuuko siihen :D.
Kävin kv-infossa ja tenttasin kv-vastaavaa Australiaan lähdöstä. Ilmeisesti hakuprosessi on hankala ja pitkä, viisumien hankkiminen kestää ja on kallista sekä sairaala Sydneyssä, jossa työharjoittelu tapahtuisi, ei ole aina halunnut ottaa riesakseen opiskelijoita. Aion hakea vaihtoon tästä kaikesta huolimatta, mutta laitoin sentään hakupaperiin toisenkin vaihtoehdon - eksoottisen Ruotsin. Göteborgin lähelle Boråsiin pääsisi helpommin. Kolmen kuukauden työharjoittelu Ruotsissa saattaisi olla melkein hyödyllisempää kuin Australiassa, sillä ruotsinkielen taito kaipaa huomattavasti enemmän kohentamista kuin englannin.
Aloitin mikrobiologian tenttiin lukemisen. Ei rauhallista hetkeä, ei koskaan :).
lauantai 26. tammikuuta 2008
torstai 24. tammikuuta 2008
Opintokäynti
Saimme eilen käytyä tutorryhmäni kanssa lääkehoitoon liittyvällä opintokäynnillä eräällä keskussairaalan osastoista. Tarkoituksena oli selvittää osaston lääkehoidon organisointia, potilaan ohjausta, osastolla tarvittavaa lääkehoidon erikoisosaamista ja niin edelleen.
No, me ahtauduimme osaston lääkärinkansliaan pitämään kyselytuntia ko. sairaanhoitajalle, kolme istuen tutkimuspöydällä kun tuolit ja tila loppuivat kesken. Muutamia mielenkiintoisia faktoja, joita saimme selville:
-Osastolla käytetään paljon kipupumppuja, sekä epiduraali- että spinaaleja, joissa on siis opiaatteja, puudutusainetta, keittosuolaliuosta ja adrenaliinia
-Sairaanhoitajat ovat saaneet ylilääkärin luvan antaa ja jakaa tiettyjä lääkkeitä, joita lääkäri ei ole potilaalle määrännyt (tietysti oman harkinnan mukaan)
-Potilaiden ja sairaanhoitajien käsitykset siitä, mitä on potilaan ohjaaminen lääkehoidossa eivät kohtaa - potilaat odottavat, että heidät viedään esim. lääkärinkansliaan, jossa heille määrätyistä lääkkeistä kerrotaan ja heitä ohjeistetaan, sairaanhoitajat taas ohjaavat potilaita päivittäin aina lääkkeidenjaon yhteydessä
Kaiken kaikkiaan käynti oli melko antoisa, vaikkakin useammalle meistä kuin minulle tuli hyvinkin vahvana olo, että ei tänne edes harjoitteluun vielä pitkään aikaan. Jostain syystä se vain menee niin, että sen oman osaamattomuuden ja tietämättömyyden tajuaa kaikista vahvimmin kun seisoo siellä, missä joskus tulevaisuudessa voisi mahdollisesti tehdä töitä.
No, me ahtauduimme osaston lääkärinkansliaan pitämään kyselytuntia ko. sairaanhoitajalle, kolme istuen tutkimuspöydällä kun tuolit ja tila loppuivat kesken. Muutamia mielenkiintoisia faktoja, joita saimme selville:
-Osastolla käytetään paljon kipupumppuja, sekä epiduraali- että spinaaleja, joissa on siis opiaatteja, puudutusainetta, keittosuolaliuosta ja adrenaliinia
-Sairaanhoitajat ovat saaneet ylilääkärin luvan antaa ja jakaa tiettyjä lääkkeitä, joita lääkäri ei ole potilaalle määrännyt (tietysti oman harkinnan mukaan)
-Potilaiden ja sairaanhoitajien käsitykset siitä, mitä on potilaan ohjaaminen lääkehoidossa eivät kohtaa - potilaat odottavat, että heidät viedään esim. lääkärinkansliaan, jossa heille määrätyistä lääkkeistä kerrotaan ja heitä ohjeistetaan, sairaanhoitajat taas ohjaavat potilaita päivittäin aina lääkkeidenjaon yhteydessä
Kaiken kaikkiaan käynti oli melko antoisa, vaikkakin useammalle meistä kuin minulle tuli hyvinkin vahvana olo, että ei tänne edes harjoitteluun vielä pitkään aikaan. Jostain syystä se vain menee niin, että sen oman osaamattomuuden ja tietämättömyyden tajuaa kaikista vahvimmin kun seisoo siellä, missä joskus tulevaisuudessa voisi mahdollisesti tehdä töitä.
maanantai 21. tammikuuta 2008
Kesätöitä, pyöränkumeja, palautetta
Olipas taas päivä. Ensimmäiseksi sain kahlata kymmenen sentin lumikinoksen läpi pyöräni luokse, sen jälkeen sulattaa sen lukon ja kolmanneksi vielä pyöräillä puolityhjän etukumin kanssa keskustaan. Siellä meno kävi niin kuoppaiseksi, että jätin pyörän suosiolla parkkiin ja kävelin loppumatkan kotihoitoprojektin asiakkaamme luo.
Kotihoitoprojektissa sairaan- ja terveydenhoitajaopiskelijat käyvät pareittain, joka viikko, yhden kotipalvelun hoidon piirissä olevan vanhuksen luona ja siellä auttavat kaupankäynnissä, ruoanlaitossa yms. Projekti alkoi syksyllä ja jatkuu huhtikuuhun saakka ja korvaa vanhainkotiharjoittelun, joka opiskelijoilla yleensä olisi ensimmäisen opiskeluvuoden syksyllä.
Kotihoitokäynnin jälkeen saimmekin rientää takaisin koululle, jossa pidettiin palautetuokiota juuri kyseisestä projektista.
Ja voi hyvänen aika sitä palautetta.
"Homma ei toimi."
"Koulun organisointi ei toimi."
"Opettajat antavat jatkuvasti ristiriitaisia ohjeita."
"Miten tää voi olla näin huonosti järjestetty?"
"Voisko joku joskus antaa jotakin ohjetta, joka ei heti seuraavalla viikolla muuttuis?"
"Meidän mummo ei muuta tee kuin puhuu."
Eniten harmaita hiuksia tuntuu tosiaankin aiheuttavan koulun abysmaalisen (ihana sana :D) huono järjestely- ja tiedotuskyky. Jos projektissa on mukana kuusi (?!) opettajaa, niin ei ole ihme että ristiriitaiset viestit lentelevät ilmassa ja saavat opiskelijat sauhuamaan. Älkää käsittäkö väärin, lähes kaikki meistä opiskelijoista ovat tykänneet kauheasti käydä oman vanhuksensa luona, mutta on hankalaa pysyä positiivisena kun ohjeistus muuttuu viikoittain. Palaverin päätteeksi ja monien opettajien hatarien puheenvuorojen jälkeen joistakin asioista saatiin jopa sovittua, eli toivotaan että ylöspäin mennään. Kovasti lupailtiin, että ensi vuonna nämä meidän parannusehdotukset toteutetaan. Ei ehkä hirveästi lämmitä enää siinä vaiheessa.
Sain opiskelukaverilta autokyydin keskustaan, jossa odotti masentunut pyöränrengas ja jumittunut lukko. Aikani sitä riuhdottuani sain pyörän pyörimään ja pyöräliikkeen takapihalle, jossa odotti tuomio: kolmekymppiä sisä- ja ulkorenkaan vaihdosta sekä lukon korjaamisesta. Ei mitenkään mahdoton hinta ottaen huomioon, että tähän sisältyy myös siis ne renkaat. Huomenna tosin on edessä kävelymatka kouluun ja sekin vain yhden luennon vuoksi. En viitsi jättää väliinkään kun onhan se pyöräkin jossain vaiheessa kotiin haettava.
Ja vielä niistä kesätöistä; muutaman sähköpostin jälkeen lähihoitajan kesäsijaisuus eräässä paikallisessa vanhainkodissa vaikuttaa hyvinkin mahdolliselta. Minua pyydettiin käymään vielä paikalla henkilökohtaisesti, mutta taidan odottaa muutaman päivän josko saisin vastauksia toiseen sähköpostiin jonka lähetin terveyskeskuksen vuodeosastolle. Mieluummin menisin töihin osastolle, sieltähän sitä oikeaa kokemusta karttuisi, mitenkään vanhainkoteja moittimatta. Jos mistään ei mitään kuulu, tai ei ainakaan mitään myönteistä, niin vanhainkotiin sitten, ainakin yritetään.
Että sellaista. Vielä pitäisi rutistaa sellainen tunnin tenttiinlukusessio itsestään irti ja voisi hyvällä omallatunnolla löhötä loppuillan.
Kotihoitoprojektissa sairaan- ja terveydenhoitajaopiskelijat käyvät pareittain, joka viikko, yhden kotipalvelun hoidon piirissä olevan vanhuksen luona ja siellä auttavat kaupankäynnissä, ruoanlaitossa yms. Projekti alkoi syksyllä ja jatkuu huhtikuuhun saakka ja korvaa vanhainkotiharjoittelun, joka opiskelijoilla yleensä olisi ensimmäisen opiskeluvuoden syksyllä.
Kotihoitokäynnin jälkeen saimmekin rientää takaisin koululle, jossa pidettiin palautetuokiota juuri kyseisestä projektista.
Ja voi hyvänen aika sitä palautetta.
"Homma ei toimi."
"Koulun organisointi ei toimi."
"Opettajat antavat jatkuvasti ristiriitaisia ohjeita."
"Miten tää voi olla näin huonosti järjestetty?"
"Voisko joku joskus antaa jotakin ohjetta, joka ei heti seuraavalla viikolla muuttuis?"
"Meidän mummo ei muuta tee kuin puhuu."
Eniten harmaita hiuksia tuntuu tosiaankin aiheuttavan koulun abysmaalisen (ihana sana :D) huono järjestely- ja tiedotuskyky. Jos projektissa on mukana kuusi (?!) opettajaa, niin ei ole ihme että ristiriitaiset viestit lentelevät ilmassa ja saavat opiskelijat sauhuamaan. Älkää käsittäkö väärin, lähes kaikki meistä opiskelijoista ovat tykänneet kauheasti käydä oman vanhuksensa luona, mutta on hankalaa pysyä positiivisena kun ohjeistus muuttuu viikoittain. Palaverin päätteeksi ja monien opettajien hatarien puheenvuorojen jälkeen joistakin asioista saatiin jopa sovittua, eli toivotaan että ylöspäin mennään. Kovasti lupailtiin, että ensi vuonna nämä meidän parannusehdotukset toteutetaan. Ei ehkä hirveästi lämmitä enää siinä vaiheessa.
Sain opiskelukaverilta autokyydin keskustaan, jossa odotti masentunut pyöränrengas ja jumittunut lukko. Aikani sitä riuhdottuani sain pyörän pyörimään ja pyöräliikkeen takapihalle, jossa odotti tuomio: kolmekymppiä sisä- ja ulkorenkaan vaihdosta sekä lukon korjaamisesta. Ei mitenkään mahdoton hinta ottaen huomioon, että tähän sisältyy myös siis ne renkaat. Huomenna tosin on edessä kävelymatka kouluun ja sekin vain yhden luennon vuoksi. En viitsi jättää väliinkään kun onhan se pyöräkin jossain vaiheessa kotiin haettava.
Ja vielä niistä kesätöistä; muutaman sähköpostin jälkeen lähihoitajan kesäsijaisuus eräässä paikallisessa vanhainkodissa vaikuttaa hyvinkin mahdolliselta. Minua pyydettiin käymään vielä paikalla henkilökohtaisesti, mutta taidan odottaa muutaman päivän josko saisin vastauksia toiseen sähköpostiin jonka lähetin terveyskeskuksen vuodeosastolle. Mieluummin menisin töihin osastolle, sieltähän sitä oikeaa kokemusta karttuisi, mitenkään vanhainkoteja moittimatta. Jos mistään ei mitään kuulu, tai ei ainakaan mitään myönteistä, niin vanhainkotiin sitten, ainakin yritetään.
Että sellaista. Vielä pitäisi rutistaa sellainen tunnin tenttiinlukusessio itsestään irti ja voisi hyvällä omallatunnolla löhötä loppuillan.
lauantai 19. tammikuuta 2008
PBL:stä
Ajattelin uhrata hieman aikaa PBL:n eli ongelmaperustaisen oppimisen (problem based learning) selittämiselle, sillä se on suuri osa hoitotyön koulutusohjelmaa, ainakin täällä Keski-Pohjanmaalla.
Ideana on siis oppia suuria kokonaisuuksia käytännönläheisten, todellisesta elämästä poimittujen ongelmien ja niihin ratkaisujen etsimisten kautta. Kuulostaa hyvältä ja on myönnettävä, että konsepti toimii, ainakin tavallaan. Käytännössä sairaan- ja terveydenhoitajaopiskelijat on jaettu arpomalla pienryhmiin (n. 9-11 opiskelijaa), joita kutsutaan tutorryhmiksi. Jokaista tutorryhmää ohjaa tutoropettaja. Oppimisprosessi on jaettu kolmeen osaan; aloitusistuntoon, itsenäiseen työskentelyyn ja lopetusistuntoon.
Aloitusistunto: Aloitusistunnossa tutoropettaja jakaa ryhmälle herätteen, joka voi olla esimerkiksi sarjakuvan, videon, kertomuksen tai kuvan muodossa. Ryhmä tutustuu herätteeseen aikansa, jonka jälkeen jokainen ryhmän jäsenistä kirjoittaa post-it -lapuille sanoja, joita heräte on heissä, no, herättänyt. Laput kerätään taululle kaikkien nähtäväksi, jonka jälkeen niistä voidaan keskustella tai siirtyä seuraavaan vaiheeseen, eli ryhmittelyyn. Sanat ryhmitellään siis yhtenäisiksi joukoiksi, esimerkiksi yhteen ryhmään saattaa kerääntyä sairauksia, toiseen tutkimusmenetelmiä jne. Kun ryhmäjako on valmis ja kaikkia tyydyttävä, keksitään jokaiselle ryhmälle yläkäsite, kuten sairaudet. Tämän jälkeen yläkäsitteistä aletaan muodostaa nk. oppimiskysymystä. Jos yläkäsitteet olisivat esimerkiksi olleet sairaudet, tutkimusmenetelmät ja sairaanhoitaja, voisi kysymys olla vaikka "Millä tutkimusmenetelmillä sairaanhoitaja diagnisoi sairauksia?". Istunto päättyy kun kaikkia, myös opettajaa, tyydyttävä kysymys on saatu aikaan.
Itsenäinen työskentely: Jokainen ryhmän jäsenistä joutuu nyt vastaamaan tähän oppimiskysymykseen viikon aikana käyttäen hyväkseen tieteellisiä artikkeleita, oppikirjoja, väitöskirjoja yms. Vastaus ei saa olla kahta sivua pidempi. Päivää ennen lopetusistuntoa omat tuotokset palautetaan sekä ryhmän tutoropettajalle, että kaikille muille ryhmäläisille luettavaksi.
Lopetusistunto: Nyt ideana on muodostaa yksi yhteinen oppimisvastaus käyttäen hyväksi ryhmäläisten tuotoksia. Tämä tapahtuu usein ensin keskustelemalla tehtävästä ja siitä, mihin kukin oli vastauksessaan keskittynyt sekä lähteistä kertomalla - tämä enemmänkin opettajan vaatimuksesta. Lopulta vastaus muodostetaan esimerkiksi käsitekarttana tai ranskalaisilla viivoilla tiivistelmän muotoon. Ja tadaa, olemme oppineet kaiken ko. aiheesta, ainakin teoriassa.
Tällä hetkellä työstän oppimisvastausta kysymykseen: "Miten tarkkailen potilaan eritystä ja nestetasapainoa ja hoidan mahdollisia ongelmia?". Ongelmana tuntuu olevan, että ummetuksesta voisi kirjoittaa vaikka romaanin ja tilaa on rajallisesti. Ei voi mitään, ripuli kärsii siitä sitten. Asiat tärkeysjärjestykseen, ja sillain. Niin, ja nyt tekemään jotakin hyödyllisempää, kuten lukemaan tenttiin.
Ideana on siis oppia suuria kokonaisuuksia käytännönläheisten, todellisesta elämästä poimittujen ongelmien ja niihin ratkaisujen etsimisten kautta. Kuulostaa hyvältä ja on myönnettävä, että konsepti toimii, ainakin tavallaan. Käytännössä sairaan- ja terveydenhoitajaopiskelijat on jaettu arpomalla pienryhmiin (n. 9-11 opiskelijaa), joita kutsutaan tutorryhmiksi. Jokaista tutorryhmää ohjaa tutoropettaja. Oppimisprosessi on jaettu kolmeen osaan; aloitusistuntoon, itsenäiseen työskentelyyn ja lopetusistuntoon.
Aloitusistunto: Aloitusistunnossa tutoropettaja jakaa ryhmälle herätteen, joka voi olla esimerkiksi sarjakuvan, videon, kertomuksen tai kuvan muodossa. Ryhmä tutustuu herätteeseen aikansa, jonka jälkeen jokainen ryhmän jäsenistä kirjoittaa post-it -lapuille sanoja, joita heräte on heissä, no, herättänyt. Laput kerätään taululle kaikkien nähtäväksi, jonka jälkeen niistä voidaan keskustella tai siirtyä seuraavaan vaiheeseen, eli ryhmittelyyn. Sanat ryhmitellään siis yhtenäisiksi joukoiksi, esimerkiksi yhteen ryhmään saattaa kerääntyä sairauksia, toiseen tutkimusmenetelmiä jne. Kun ryhmäjako on valmis ja kaikkia tyydyttävä, keksitään jokaiselle ryhmälle yläkäsite, kuten sairaudet. Tämän jälkeen yläkäsitteistä aletaan muodostaa nk. oppimiskysymystä. Jos yläkäsitteet olisivat esimerkiksi olleet sairaudet, tutkimusmenetelmät ja sairaanhoitaja, voisi kysymys olla vaikka "Millä tutkimusmenetelmillä sairaanhoitaja diagnisoi sairauksia?". Istunto päättyy kun kaikkia, myös opettajaa, tyydyttävä kysymys on saatu aikaan.
Itsenäinen työskentely: Jokainen ryhmän jäsenistä joutuu nyt vastaamaan tähän oppimiskysymykseen viikon aikana käyttäen hyväkseen tieteellisiä artikkeleita, oppikirjoja, väitöskirjoja yms. Vastaus ei saa olla kahta sivua pidempi. Päivää ennen lopetusistuntoa omat tuotokset palautetaan sekä ryhmän tutoropettajalle, että kaikille muille ryhmäläisille luettavaksi.
Lopetusistunto: Nyt ideana on muodostaa yksi yhteinen oppimisvastaus käyttäen hyväksi ryhmäläisten tuotoksia. Tämä tapahtuu usein ensin keskustelemalla tehtävästä ja siitä, mihin kukin oli vastauksessaan keskittynyt sekä lähteistä kertomalla - tämä enemmänkin opettajan vaatimuksesta. Lopulta vastaus muodostetaan esimerkiksi käsitekarttana tai ranskalaisilla viivoilla tiivistelmän muotoon. Ja tadaa, olemme oppineet kaiken ko. aiheesta, ainakin teoriassa.
Tällä hetkellä työstän oppimisvastausta kysymykseen: "Miten tarkkailen potilaan eritystä ja nestetasapainoa ja hoidan mahdollisia ongelmia?". Ongelmana tuntuu olevan, että ummetuksesta voisi kirjoittaa vaikka romaanin ja tilaa on rajallisesti. Ei voi mitään, ripuli kärsii siitä sitten. Asiat tärkeysjärjestykseen, ja sillain. Niin, ja nyt tekemään jotakin hyödyllisempää, kuten lukemaan tenttiin.
perjantai 18. tammikuuta 2008
Ravitsemuksesta
Tänään on luvassa toinen ravitsemuksen luento. Ensimmäisen aikana kiehuin jo lähes yli, lähinnä opettajan kaikkien-tulee-elää-näin -puheiden vuoksi. Kuinka kukaan voi saarnaavalla äänellä julistaa voin olevan perisynti ja tarkoitettu vain anorektikkojen käytettäväksi ja samaan hengenvetoon naureskellen kertoa omista, huonoista ruokailutottumuksistaan? Hyvä on, ainakin opettaja myönsi syövänsä ajoittain epäterveellisesti ja olevansa ylipainoinen, mutta eikö silti kannattaisi hieman harkita mitä suustaan päästää? Ihmiset ovat erilaisia, eripainoisia ja syövät erilailla. Totta kai jokaisen tulisi hieman miettiä mitä suuhunsa laittaa, mutta miksi syyllistää normaalipainoisia, kohtuu hyväkuntoisia nuoria ihmisiä kevytmaidon käytöstä?
No, se siitä. Toinen rasite tässä ravitsemuksen kurssissa on ruokapäiväkirjan pito (7 päivää) ja lopulta sen analysointi. Olen saanut kirjattua ylös viikon syömiseni ja jopa siirrettyä ne siististi Excel-taulukkoon, mutta analyysivaihe potuttaa jo etukäteen. Onneksi viimeinen palautuspäivä häämöttää vasta muutaman viikon päässä.
Siirryimme anatomiassa käsittelemään hormoneja ja niiden toimintaa, eli endokrinologiaa. Opin muun muassa sen, että eksokriiniset rauhaset ovat avorauhasia, jotka ovat siis jonkinlaisen tiehyen kautta yhteydessä muuhun elimistöön. Ja aivolisäke eli hypophysis on elimistön tärkein umpirauhanen. Tuttua asiaa, tavallaan, mutta silti valtavan mielenkiintoista. Tässä anatomian kokonaisuudessa käsitellään hormonien lisäksi hermosto ja aivot sekä aisteja ja ruoansulatuselimistöä. Tentti pelottaa jo etukäteen vaikka olenkin selviytynyt niistä aikaisemminkin vallan mainiosti.
Viikonloppu edessä. Se kuluu luultavimmin tautiopin tenttiin lukiessa, PBL:n oppimisvastauksen teossa ja mahdollisesti latinan luutenttiin lukiessa. Tekemistä olisi vaikka kuinka paljon, mutta en onneksi vielä ainakaan stressaa liikoja. Ensi viikolla saattaa olla toinen ääni kellossa.
No, se siitä. Toinen rasite tässä ravitsemuksen kurssissa on ruokapäiväkirjan pito (7 päivää) ja lopulta sen analysointi. Olen saanut kirjattua ylös viikon syömiseni ja jopa siirrettyä ne siististi Excel-taulukkoon, mutta analyysivaihe potuttaa jo etukäteen. Onneksi viimeinen palautuspäivä häämöttää vasta muutaman viikon päässä.
Siirryimme anatomiassa käsittelemään hormoneja ja niiden toimintaa, eli endokrinologiaa. Opin muun muassa sen, että eksokriiniset rauhaset ovat avorauhasia, jotka ovat siis jonkinlaisen tiehyen kautta yhteydessä muuhun elimistöön. Ja aivolisäke eli hypophysis on elimistön tärkein umpirauhanen. Tuttua asiaa, tavallaan, mutta silti valtavan mielenkiintoista. Tässä anatomian kokonaisuudessa käsitellään hormonien lisäksi hermosto ja aivot sekä aisteja ja ruoansulatuselimistöä. Tentti pelottaa jo etukäteen vaikka olenkin selviytynyt niistä aikaisemminkin vallan mainiosti.
Viikonloppu edessä. Se kuluu luultavimmin tautiopin tenttiin lukiessa, PBL:n oppimisvastauksen teossa ja mahdollisesti latinan luutenttiin lukiessa. Tekemistä olisi vaikka kuinka paljon, mutta en onneksi vielä ainakaan stressaa liikoja. Ensi viikolla saattaa olla toinen ääni kellossa.
torstai 17. tammikuuta 2008
Lääkelaskentaa!
Vihdoinkin se tuli, lääkelaskennan kirja! Eläköön enteraaliset lääkkeenantomuodot! Ja nyt laskemaan, kuin viimeistä päivää!
Australiaan, ehkäpä...
Lähetin tänään sähköpostia Australian opiskelijavaihdon vastaavalle tiedustellakseni mahdollisuudesta lähteä työharjoitteluun kyseiselle mantereelle ensi vuoden keväällä. Vastauksen perusteella kaikki on mahdollista ja on mukavaa, että olen kiinnostunut vaihdosta, mutta minun tulisi valmistautua pitkään hakuprosessiin. Eipä siinä mitään, onhan tässä yli vuosi aikaa. Ensi viikolla on vielä lisäksi kv-info eli kansainvälisyys-info johon minua kehotettiin osallistumaan, sillä siellä saan perustietoa vaihtoon lähtemisestä. Tämän jälkeen voin sitten ilmeisesti mennä ihan henk. koht. keskustelemaan asiasta kv-vastaavan kanssa. Ihme kelpoisuusehtoja joka paikassa.
Saimme tänään ryhmäni kanssa suunniteltua hieman ensi viikon opintokäyntiä keskussairaalan vuodeosasto 10:lle, jossa on tarkoitus ottaa selvää lääkehoidon organisoinnista ja potilaan ohjaamisesta. Tämän jälkeen käynnistä valmistellaan vielä Power Point -esitys. Onhan tämäkin mielenkiintoista, totta kai, mutta enemmän kyllä odotan pian alkavia katetroinnin, injektioiden ja nenä-mahaletkun laittamisen työpajoja, tällä hetkellä kun ainoat "hoitajan kädentaidot" minulla ovat verenpaineen mittaus, syöttäminen, hammaspesu ja vuodepesu. Ei siinä muuten mitään ja kaikki ajallaan, mutta tänään työhakemuksia laatiessa oli hieman vaikea kertoa osaamisestaan, kun sitä ei juurikaan vielä ole. Ottavatkohan potentiaaliset työnantajat huomioon toiveikkaan lausahdukseni kevään aikana suoritettavista opinnoista ja niistä tulevaisuudessa häämöttävistä kuudestakymmenestä opintopisteestä, hoitoalan kesätöiden maagisesta rajasta?
Toivotaan parasta, sillä muuten joudun viettämään jälleen yhden kesän siivoten, vaikkakin sairaalaa. Olisihan se valtavan hyödyllistä päästä "alan töihin" ja antaisi itsevarmuutta, sekä takaisi töitä myös jatkossa, esimerkiksi lomilla ja viikonloppuisin. Ei auta muuta kuin odottaa kiltisti ja lukea enemmän tai vähemmän ahkerasti tautiopin kokeeseen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
