Ravitsemuksesta

Tänään on luvassa toinen ravitsemuksen luento. Ensimmäisen aikana kiehuin jo lähes yli, lähinnä opettajan kaikkien-tulee-elää-näin -puheiden vuoksi. Kuinka kukaan voi saarnaavalla äänellä julistaa voin olevan perisynti ja tarkoitettu vain anorektikkojen käytettäväksi ja samaan hengenvetoon naureskellen kertoa omista, huonoista ruokailutottumuksistaan? Hyvä on, ainakin opettaja myönsi syövänsä ajoittain epäterveellisesti ja olevansa ylipainoinen, mutta eikö silti kannattaisi hieman harkita mitä suustaan päästää? Ihmiset ovat erilaisia, eripainoisia ja syövät erilailla. Totta kai jokaisen tulisi hieman miettiä mitä suuhunsa laittaa, mutta miksi syyllistää normaalipainoisia, kohtuu hyväkuntoisia nuoria ihmisiä kevytmaidon käytöstä?

No, se siitä. Toinen rasite tässä ravitsemuksen kurssissa on ruokapäiväkirjan pito (7 päivää) ja lopulta sen analysointi. Olen saanut kirjattua ylös viikon syömiseni ja jopa siirrettyä ne siististi Excel-taulukkoon, mutta analyysivaihe potuttaa jo etukäteen. Onneksi viimeinen palautuspäivä häämöttää vasta muutaman viikon päässä.

Siirryimme anatomiassa käsittelemään hormoneja ja niiden toimintaa, eli endokrinologiaa. Opin muun muassa sen, että eksokriiniset rauhaset ovat avorauhasia, jotka ovat siis jonkinlaisen tiehyen kautta yhteydessä muuhun elimistöön. Ja aivolisäke eli hypophysis on elimistön tärkein umpirauhanen. Tuttua asiaa, tavallaan, mutta silti valtavan mielenkiintoista. Tässä anatomian kokonaisuudessa käsitellään hormonien lisäksi hermosto ja aivot sekä aisteja ja ruoansulatuselimistöä. Tentti pelottaa jo etukäteen vaikka olenkin selviytynyt niistä aikaisemminkin vallan mainiosti.

Viikonloppu edessä. Se kuluu luultavimmin tautiopin tenttiin lukiessa, PBL:n oppimisvastauksen teossa ja mahdollisesti latinan luutenttiin lukiessa. Tekemistä olisi vaikka kuinka paljon, mutta en onneksi vielä ainakaan stressaa liikoja. Ensi viikolla saattaa olla toinen ääni kellossa.