Noni

Sainpahan aikaiseksi. Siis tämän blogin. On sitä yritetty jo muutamaan kertaan, muttei vaan jotenkin ole tullut valmista. Vähän niin kuin opiskelun alkuaikojen "kerro itsestäsi" -tehtävien kanssa.

Joka tapauksessa olen selvinnyt ensimmäisen opiskeluvuoden kevääseen saakka ja edessä häämöttää enää vaatimattomat kolme ja puoli vuotta tässä koulussa ja sen jälkeen (toivottavasti) vielä yksi vuosi jossakin muualla, kätilöksi jatkamassa. Parempi kun ei vielä niin pitkälle ajattele, alkaa ahdistaa.

Tänään luvassa mikrobiologiaa ja sen jälkeen anatomiaa (viralliselta nimeltään elimistö ja sen toiminta), mutta onneksi vasta kahdeltatoista. Näin kaamoksen aikana kahdeksan aamut ovat silkkaa kidutusta, erityisesti kun kaikki tiet ovat jäässä ja pyörällä pitäisi kouluun asti selvitä. Eilen meinasi käydä huonosti, useampaankin otteeseen. Onneksi kaaduin vasta kun olin taluttamassa pyörää. Olisi kohta tullut ensiaputaidoille käyttöä.

Eilen oli ensimmäinen lääkelaskujen pienryhmätunti. Yllätyksekseni olen huomannut lääkelaskujen olevan jokseensakin helppoja (saisiko näin edes sanoa?) enkä vielä ole törmännyt mihinkään ylitsepääsemättömän vaikeaan laskutoimitukseen. Annoskaavakin on muistissa, viimeinkin. Ja kaipa tosielämässä hoitajat tarkistavat laskunsa (ja laskevatkin ne ehkä?) laskimella, jolloin ei tarvitse tuhrailla sivun pituisten jakokulmien kanssa. Miksi esimerkkilaskuissa lääkeannokset ovat aina tyyliä 16,7mg/20ml?

Ensi viikolla tautiopin tentti, sitä seuraavalla mikrobiologian. Onneksi ensi viikolla on taukoa ihanasta ongelmaperustaisesta oppimisesta eli PBL:stä, eipä tarvitse palauttaa sitäkään tehtävää ihan heti. Nyt alkaa taas stressi ja ahdistus lyödä päälle rauhallisen alun jälkeen. Miten sitä kaikkea ehtii tehdä?