Kesätöitä, pyöränkumeja, palautetta

Olipas taas päivä. Ensimmäiseksi sain kahlata kymmenen sentin lumikinoksen läpi pyöräni luokse, sen jälkeen sulattaa sen lukon ja kolmanneksi vielä pyöräillä puolityhjän etukumin kanssa keskustaan. Siellä meno kävi niin kuoppaiseksi, että jätin pyörän suosiolla parkkiin ja kävelin loppumatkan kotihoitoprojektin asiakkaamme luo.

Kotihoitoprojektissa sairaan- ja terveydenhoitajaopiskelijat käyvät pareittain, joka viikko, yhden kotipalvelun hoidon piirissä olevan vanhuksen luona ja siellä auttavat kaupankäynnissä, ruoanlaitossa yms. Projekti alkoi syksyllä ja jatkuu huhtikuuhun saakka ja korvaa vanhainkotiharjoittelun, joka opiskelijoilla yleensä olisi ensimmäisen opiskeluvuoden syksyllä.

Kotihoitokäynnin jälkeen saimmekin rientää takaisin koululle, jossa pidettiin palautetuokiota juuri kyseisestä projektista.

Ja voi hyvänen aika sitä palautetta.

"Homma ei toimi."
"Koulun organisointi ei toimi."
"Opettajat antavat jatkuvasti ristiriitaisia ohjeita."
"Miten tää voi olla näin huonosti järjestetty?"
"Voisko joku joskus antaa jotakin ohjetta, joka ei heti seuraavalla viikolla muuttuis?"
"Meidän mummo ei muuta tee kuin puhuu."

Eniten harmaita hiuksia tuntuu tosiaankin aiheuttavan koulun abysmaalisen (ihana sana :D) huono järjestely- ja tiedotuskyky. Jos projektissa on mukana kuusi (?!) opettajaa, niin ei ole ihme että ristiriitaiset viestit lentelevät ilmassa ja saavat opiskelijat sauhuamaan. Älkää käsittäkö väärin, lähes kaikki meistä opiskelijoista ovat tykänneet kauheasti käydä oman vanhuksensa luona, mutta on hankalaa pysyä positiivisena kun ohjeistus muuttuu viikoittain. Palaverin päätteeksi ja monien opettajien hatarien puheenvuorojen jälkeen joistakin asioista saatiin jopa sovittua, eli toivotaan että ylöspäin mennään. Kovasti lupailtiin, että ensi vuonna nämä meidän parannusehdotukset toteutetaan. Ei ehkä hirveästi lämmitä enää siinä vaiheessa.

Sain opiskelukaverilta autokyydin keskustaan, jossa odotti masentunut pyöränrengas ja jumittunut lukko. Aikani sitä riuhdottuani sain pyörän pyörimään ja pyöräliikkeen takapihalle, jossa odotti tuomio: kolmekymppiä sisä- ja ulkorenkaan vaihdosta sekä lukon korjaamisesta. Ei mitenkään mahdoton hinta ottaen huomioon, että tähän sisältyy myös siis ne renkaat. Huomenna tosin on edessä kävelymatka kouluun ja sekin vain yhden luennon vuoksi. En viitsi jättää väliinkään kun onhan se pyöräkin jossain vaiheessa kotiin haettava.

Ja vielä niistä kesätöistä; muutaman sähköpostin jälkeen lähihoitajan kesäsijaisuus eräässä paikallisessa vanhainkodissa vaikuttaa hyvinkin mahdolliselta. Minua pyydettiin käymään vielä paikalla henkilökohtaisesti, mutta taidan odottaa muutaman päivän josko saisin vastauksia toiseen sähköpostiin jonka lähetin terveyskeskuksen vuodeosastolle. Mieluummin menisin töihin osastolle, sieltähän sitä oikeaa kokemusta karttuisi, mitenkään vanhainkoteja moittimatta. Jos mistään ei mitään kuulu, tai ei ainakaan mitään myönteistä, niin vanhainkotiin sitten, ainakin yritetään.

Että sellaista. Vielä pitäisi rutistaa sellainen tunnin tenttiinlukusessio itsestään irti ja voisi hyvällä omallatunnolla löhötä loppuillan.