Muistisääntöjä

Ajattelin tässä ihan hyvää hyvyyttäni jakaa muutaman muistisäännön, jotka kehitin tässä mikrobiologian tenttiin lukiessa. En sitten tiedä onko niistä kellekään mitään hyötyä, koska ne ovat toisinaan aika, ööh, omituisia.

Eli jos joku yrittää opetella eri tauteja aiheuttavien bakteerien, virusten ja alkueläinten nimiä, niin tässä vähän vinkkiä:

Hinkuyskä - Bordetella Pertussis (bakteeri, muistisääntö: bordellissa perätussia hingutaan)
Ripuli - monia, mutta yksi hankalimmista - Giardia Lamblia (alkueläin, ms: alkueläin eli lammas ripuloi)
Tippuri - Neisseria Gonorrhoae (bakteeri, ms: meisseliä gonottaa, tai koska nimenä myös gonokokki, niin, no, käyttäkää mielikuvitustanne...)
Keuhkoputkentulehdus ja keuhkokuume - Hemophilus, Streptococcus Pneumoniae, Mycoplasma Pneumoniae, Chlamydia Pneumoniae (bakteereita, ms: hemofiili streptokokki neuloi, mökäplasma neuvoi, klamydia jatkoi samaa rataa...)

Uskomatonta kyllä, muistan omat muistisääntöni ja niiden avulla erilaiset mikrobit. Ikävä kyllä mikrobiologian tentti siirrettiin perjantaiksi, eli huominenkin kuluu siis opiskellessa. Voihan parhana.

Päässä vamma.

Asennevamma. Sellainen, joka pakottaa aina tähtäämään joka tentissä siihen vitosen saantiin. Tai vähintäänkin nelosen. Ja sitten luetaan ja luetaan ja luetaan... Ja yleensä saadaan just se mitä lähdettiin hakemaankin, MUTTA...

...Siinä vaan asettaa itselleen niin älyttömät paineet ja stressin. Sitten kun jostain syystä ei sitä nelosta tai vitosta tulekaan (ei ole vielä päässyt käymään) niin voin kuvitella sitä itsensä henkisen ruoskimisen määrää :D.

Että miksi pitää olla tällainen torvi tässäkin asiassa. Kyllähän minä siihen tenttiin lukisin vaikkei siitä vitosta tarvitsisikaan saada. Mites se sananlasku menikään... "Itselleenhän se porsas vain vahinkoa tekee kun purtilonsa kaataa." Tosin en kyllä ikinä tajunnut sitä. Seilaako se porsas avomerellä? Onko tässä ideana se, että niin vaan se porsaskin itsensä hukutti, tyhmä kun oli?

Joku fiksumpi saisi tämän minulle selittää.

Tämä vuodatus siis siksi, kun se mikrobiologian tentti on huomenna. Tiesittekö muuten, että meissä jokaisessa asustaa noin kilon verran normaaliflooraa, joka on siis suurimmaksi osin bakteereja, plus jonkun verran sieniä ja alkueläimiä?

Minä en tiennyt. Kyllä vähän aluksi puistatti.

Ku ei oo aikaa...

Ja siltä tosiaan on tuntunut nyt viimeiset pari viikkoa. Jos jokaiselle viikolle on luvassa tentti, PBL:n tiivistelmien ja ravitsemuksen analyysien, ja lääkelaskujen ja anatomian lisäksi, ei aikaa juuri jää niin mihinkään.

Eilen illalla luin sängyssä mikrobiologiaa. Opin, että prionit (proteinaceous infectious particle) ovat epätavallisiksi muuntuneita proteiineja, joilla on kyky muuntaa tavalliset prioniproteiinit patogeenisiksi. Ne aiheuttavat siis rakkulamuodostumia ja saostumia aivoissa -> hullun lehmän tauti, kuru, scrapea, yms.

Infektion vaiheita on 6: Tartunta: (suora kosketus, esim. limakalvojen kautta, epäsuora kosketus esim. pisaratartuntana, käsien kautta, tai eläimistä ja maaperästä), Tarttuminen elimistön pinnoille: bakteerien fimbriat ja limakerros edesauttavat, virukset tarttuvat tiettyjen solujen pintarakenteisiin. Elimistön pintojen läpi siirtyminen: kaikki mikrobit eivät tätä tee, mutta voivat aiheuttaa tautia esim. limakalvoilla, siirtymisessä auttaa bakteerien hajottavat entsyymit. Lisääntyminen elimistössä: mikrobeille suotuisat olosuhteet (pH, lämpötila, hapensaanti, ravinnonsaanti), mikrobit myös torjuvat elimistön puolustusmekanismeja limakerroksen, kapselin avulla, virukset voivat piiloutua isäntäsolun solukalvon kappaleeseen, jolla ne ympäröivät itsensä -> puolustustekijät eivät tunnista! Vahingon aiheuttaminen: bakteerien hajottavat entsyymit, erilaiset toksiinit, virukset valloittavat ja tuhoavat soluja sisältäpäin, elimistön omat puolustusreaktiot usein vahingollisia. Leviäminen elimistössä tai kudoksessa: imunesteen, veren, liman välityksellä, jotkut bakteerit liikkuvat myös itse aktiivisesti flagellojen avulla.

Aika hyvin, ulkomuistista se tuli. Vielä tosin pitäisi opetella yhtä hyvin normaalifloora, virukset, bakteerit, antibiootit, erilaiset resistenssit... Tuntuu, että pää hajoaa kohta. Tänään taas uusi tutoristunto, eli toisin sanoen saamme seuraavan oppimiskysymyksen, johon taas pitäisi alkaa hakea vastausta. Ku ei jaksais, ihan oikeesti.

Mitäs muuta eilen, kävimme kyselemässä vähän lisää Australiaan lähdöstä, kv-vastaava oli hyvinkin toiveikas vaihdon toteutumisen suhteen. Saimme ensi kevään kurssien tiedot, jotta voimme suorittaa niitä etukäteen jo tänä keväänä ja syksynä, ettemme sitten jää jälkeen muista. Kävin myös potentiaalisissa kesätyöpaikoissa, mutta ensimmäisestä paikasta kuulen vasta helmikuun lopussa, eli työt voi vähäksi aikaa unohtaa.

Ai niin, odotan innolla sitä, kun viime viikolta peruuntuneet tunnit (lääkelaskuja, ensiapua) ympätään johonkin jo valmiiksi pullistelevaan lukujärjestykseemme. Tai sitten päädymme kouluun vielä hiihtolomallakin (anteeksi, siis itsenäisen opiskelun viikolla)...

Lauantaihorinaa

Tautiopin tentti oli ja meni eilen kohtuullisen hyvin. Esseekysymykset olivat emboliasta ja sen mahdollisista seurauksista sekä hyvän- ja pahanlaatuisten kasvainten eroista. Lisäksi oli muutama käsite, jotka piti selittää; atrofia, nekroosi, tulehdus jne. Tulehduskohdassa tein hölmön virheen, sen sijaan että olisin vastannut "elävän kudoksen reaktio johonkin vahingolliseen vaikutukseen" vastasin "elimistön reaktio...". Saas nähdä kaatuuko siihen :D.

Kävin kv-infossa ja tenttasin kv-vastaavaa Australiaan lähdöstä. Ilmeisesti hakuprosessi on hankala ja pitkä, viisumien hankkiminen kestää ja on kallista sekä sairaala Sydneyssä, jossa työharjoittelu tapahtuisi, ei ole aina halunnut ottaa riesakseen opiskelijoita. Aion hakea vaihtoon tästä kaikesta huolimatta, mutta laitoin sentään hakupaperiin toisenkin vaihtoehdon - eksoottisen Ruotsin. Göteborgin lähelle Boråsiin pääsisi helpommin. Kolmen kuukauden työharjoittelu Ruotsissa saattaisi olla melkein hyödyllisempää kuin Australiassa, sillä ruotsinkielen taito kaipaa huomattavasti enemmän kohentamista kuin englannin.

Aloitin mikrobiologian tenttiin lukemisen. Ei rauhallista hetkeä, ei koskaan :).

Opintokäynti

Saimme eilen käytyä tutorryhmäni kanssa lääkehoitoon liittyvällä opintokäynnillä eräällä keskussairaalan osastoista. Tarkoituksena oli selvittää osaston lääkehoidon organisointia, potilaan ohjausta, osastolla tarvittavaa lääkehoidon erikoisosaamista ja niin edelleen.

No, me ahtauduimme osaston lääkärinkansliaan pitämään kyselytuntia ko. sairaanhoitajalle, kolme istuen tutkimuspöydällä kun tuolit ja tila loppuivat kesken. Muutamia mielenkiintoisia faktoja, joita saimme selville:

-Osastolla käytetään paljon kipupumppuja, sekä epiduraali- että spinaaleja, joissa on siis opiaatteja, puudutusainetta, keittosuolaliuosta ja adrenaliinia
-Sairaanhoitajat ovat saaneet ylilääkärin luvan antaa ja jakaa tiettyjä lääkkeitä, joita lääkäri ei ole potilaalle määrännyt (tietysti oman harkinnan mukaan)
-Potilaiden ja sairaanhoitajien käsitykset siitä, mitä on potilaan ohjaaminen lääkehoidossa eivät kohtaa - potilaat odottavat, että heidät viedään esim. lääkärinkansliaan, jossa heille määrätyistä lääkkeistä kerrotaan ja heitä ohjeistetaan, sairaanhoitajat taas ohjaavat potilaita päivittäin aina lääkkeidenjaon yhteydessä

Kaiken kaikkiaan käynti oli melko antoisa, vaikkakin useammalle meistä kuin minulle tuli hyvinkin vahvana olo, että ei tänne edes harjoitteluun vielä pitkään aikaan. Jostain syystä se vain menee niin, että sen oman osaamattomuuden ja tietämättömyyden tajuaa kaikista vahvimmin kun seisoo siellä, missä joskus tulevaisuudessa voisi mahdollisesti tehdä töitä.

Kesätöitä, pyöränkumeja, palautetta

Olipas taas päivä. Ensimmäiseksi sain kahlata kymmenen sentin lumikinoksen läpi pyöräni luokse, sen jälkeen sulattaa sen lukon ja kolmanneksi vielä pyöräillä puolityhjän etukumin kanssa keskustaan. Siellä meno kävi niin kuoppaiseksi, että jätin pyörän suosiolla parkkiin ja kävelin loppumatkan kotihoitoprojektin asiakkaamme luo.

Kotihoitoprojektissa sairaan- ja terveydenhoitajaopiskelijat käyvät pareittain, joka viikko, yhden kotipalvelun hoidon piirissä olevan vanhuksen luona ja siellä auttavat kaupankäynnissä, ruoanlaitossa yms. Projekti alkoi syksyllä ja jatkuu huhtikuuhun saakka ja korvaa vanhainkotiharjoittelun, joka opiskelijoilla yleensä olisi ensimmäisen opiskeluvuoden syksyllä.

Kotihoitokäynnin jälkeen saimmekin rientää takaisin koululle, jossa pidettiin palautetuokiota juuri kyseisestä projektista.

Ja voi hyvänen aika sitä palautetta.

"Homma ei toimi."
"Koulun organisointi ei toimi."
"Opettajat antavat jatkuvasti ristiriitaisia ohjeita."
"Miten tää voi olla näin huonosti järjestetty?"
"Voisko joku joskus antaa jotakin ohjetta, joka ei heti seuraavalla viikolla muuttuis?"
"Meidän mummo ei muuta tee kuin puhuu."

Eniten harmaita hiuksia tuntuu tosiaankin aiheuttavan koulun abysmaalisen (ihana sana :D) huono järjestely- ja tiedotuskyky. Jos projektissa on mukana kuusi (?!) opettajaa, niin ei ole ihme että ristiriitaiset viestit lentelevät ilmassa ja saavat opiskelijat sauhuamaan. Älkää käsittäkö väärin, lähes kaikki meistä opiskelijoista ovat tykänneet kauheasti käydä oman vanhuksensa luona, mutta on hankalaa pysyä positiivisena kun ohjeistus muuttuu viikoittain. Palaverin päätteeksi ja monien opettajien hatarien puheenvuorojen jälkeen joistakin asioista saatiin jopa sovittua, eli toivotaan että ylöspäin mennään. Kovasti lupailtiin, että ensi vuonna nämä meidän parannusehdotukset toteutetaan. Ei ehkä hirveästi lämmitä enää siinä vaiheessa.

Sain opiskelukaverilta autokyydin keskustaan, jossa odotti masentunut pyöränrengas ja jumittunut lukko. Aikani sitä riuhdottuani sain pyörän pyörimään ja pyöräliikkeen takapihalle, jossa odotti tuomio: kolmekymppiä sisä- ja ulkorenkaan vaihdosta sekä lukon korjaamisesta. Ei mitenkään mahdoton hinta ottaen huomioon, että tähän sisältyy myös siis ne renkaat. Huomenna tosin on edessä kävelymatka kouluun ja sekin vain yhden luennon vuoksi. En viitsi jättää väliinkään kun onhan se pyöräkin jossain vaiheessa kotiin haettava.

Ja vielä niistä kesätöistä; muutaman sähköpostin jälkeen lähihoitajan kesäsijaisuus eräässä paikallisessa vanhainkodissa vaikuttaa hyvinkin mahdolliselta. Minua pyydettiin käymään vielä paikalla henkilökohtaisesti, mutta taidan odottaa muutaman päivän josko saisin vastauksia toiseen sähköpostiin jonka lähetin terveyskeskuksen vuodeosastolle. Mieluummin menisin töihin osastolle, sieltähän sitä oikeaa kokemusta karttuisi, mitenkään vanhainkoteja moittimatta. Jos mistään ei mitään kuulu, tai ei ainakaan mitään myönteistä, niin vanhainkotiin sitten, ainakin yritetään.

Että sellaista. Vielä pitäisi rutistaa sellainen tunnin tenttiinlukusessio itsestään irti ja voisi hyvällä omallatunnolla löhötä loppuillan.

PBL:stä

Ajattelin uhrata hieman aikaa PBL:n eli ongelmaperustaisen oppimisen (problem based learning) selittämiselle, sillä se on suuri osa hoitotyön koulutusohjelmaa, ainakin täällä Keski-Pohjanmaalla.

Ideana on siis oppia suuria kokonaisuuksia käytännönläheisten, todellisesta elämästä poimittujen ongelmien ja niihin ratkaisujen etsimisten kautta. Kuulostaa hyvältä ja on myönnettävä, että konsepti toimii, ainakin tavallaan. Käytännössä sairaan- ja terveydenhoitajaopiskelijat on jaettu arpomalla pienryhmiin (n. 9-11 opiskelijaa), joita kutsutaan tutorryhmiksi. Jokaista tutorryhmää ohjaa tutoropettaja. Oppimisprosessi on jaettu kolmeen osaan; aloitusistuntoon, itsenäiseen työskentelyyn ja lopetusistuntoon.

Aloitusistunto: Aloitusistunnossa tutoropettaja jakaa ryhmälle herätteen, joka voi olla esimerkiksi sarjakuvan, videon, kertomuksen tai kuvan muodossa. Ryhmä tutustuu herätteeseen aikansa, jonka jälkeen jokainen ryhmän jäsenistä kirjoittaa post-it -lapuille sanoja, joita heräte on heissä, no, herättänyt. Laput kerätään taululle kaikkien nähtäväksi, jonka jälkeen niistä voidaan keskustella tai siirtyä seuraavaan vaiheeseen, eli ryhmittelyyn. Sanat ryhmitellään siis yhtenäisiksi joukoiksi, esimerkiksi yhteen ryhmään saattaa kerääntyä sairauksia, toiseen tutkimusmenetelmiä jne. Kun ryhmäjako on valmis ja kaikkia tyydyttävä, keksitään jokaiselle ryhmälle yläkäsite, kuten sairaudet. Tämän jälkeen yläkäsitteistä aletaan muodostaa nk. oppimiskysymystä. Jos yläkäsitteet olisivat esimerkiksi olleet sairaudet, tutkimusmenetelmät ja sairaanhoitaja, voisi kysymys olla vaikka "Millä tutkimusmenetelmillä sairaanhoitaja diagnisoi sairauksia?". Istunto päättyy kun kaikkia, myös opettajaa, tyydyttävä kysymys on saatu aikaan.

Itsenäinen työskentely: Jokainen ryhmän jäsenistä joutuu nyt vastaamaan tähän oppimiskysymykseen viikon aikana käyttäen hyväkseen tieteellisiä artikkeleita, oppikirjoja, väitöskirjoja yms. Vastaus ei saa olla kahta sivua pidempi. Päivää ennen lopetusistuntoa omat tuotokset palautetaan sekä ryhmän tutoropettajalle, että kaikille muille ryhmäläisille luettavaksi.

Lopetusistunto: Nyt ideana on muodostaa yksi yhteinen oppimisvastaus käyttäen hyväksi ryhmäläisten tuotoksia. Tämä tapahtuu usein ensin keskustelemalla tehtävästä ja siitä, mihin kukin oli vastauksessaan keskittynyt sekä lähteistä kertomalla - tämä enemmänkin opettajan vaatimuksesta. Lopulta vastaus muodostetaan esimerkiksi käsitekarttana tai ranskalaisilla viivoilla tiivistelmän muotoon. Ja tadaa, olemme oppineet kaiken ko. aiheesta, ainakin teoriassa.

Tällä hetkellä työstän oppimisvastausta kysymykseen: "Miten tarkkailen potilaan eritystä ja nestetasapainoa ja hoidan mahdollisia ongelmia?". Ongelmana tuntuu olevan, että ummetuksesta voisi kirjoittaa vaikka romaanin ja tilaa on rajallisesti. Ei voi mitään, ripuli kärsii siitä sitten. Asiat tärkeysjärjestykseen, ja sillain. Niin, ja nyt tekemään jotakin hyödyllisempää, kuten lukemaan tenttiin.

Ravitsemuksesta

Tänään on luvassa toinen ravitsemuksen luento. Ensimmäisen aikana kiehuin jo lähes yli, lähinnä opettajan kaikkien-tulee-elää-näin -puheiden vuoksi. Kuinka kukaan voi saarnaavalla äänellä julistaa voin olevan perisynti ja tarkoitettu vain anorektikkojen käytettäväksi ja samaan hengenvetoon naureskellen kertoa omista, huonoista ruokailutottumuksistaan? Hyvä on, ainakin opettaja myönsi syövänsä ajoittain epäterveellisesti ja olevansa ylipainoinen, mutta eikö silti kannattaisi hieman harkita mitä suustaan päästää? Ihmiset ovat erilaisia, eripainoisia ja syövät erilailla. Totta kai jokaisen tulisi hieman miettiä mitä suuhunsa laittaa, mutta miksi syyllistää normaalipainoisia, kohtuu hyväkuntoisia nuoria ihmisiä kevytmaidon käytöstä?

No, se siitä. Toinen rasite tässä ravitsemuksen kurssissa on ruokapäiväkirjan pito (7 päivää) ja lopulta sen analysointi. Olen saanut kirjattua ylös viikon syömiseni ja jopa siirrettyä ne siististi Excel-taulukkoon, mutta analyysivaihe potuttaa jo etukäteen. Onneksi viimeinen palautuspäivä häämöttää vasta muutaman viikon päässä.

Siirryimme anatomiassa käsittelemään hormoneja ja niiden toimintaa, eli endokrinologiaa. Opin muun muassa sen, että eksokriiniset rauhaset ovat avorauhasia, jotka ovat siis jonkinlaisen tiehyen kautta yhteydessä muuhun elimistöön. Ja aivolisäke eli hypophysis on elimistön tärkein umpirauhanen. Tuttua asiaa, tavallaan, mutta silti valtavan mielenkiintoista. Tässä anatomian kokonaisuudessa käsitellään hormonien lisäksi hermosto ja aivot sekä aisteja ja ruoansulatuselimistöä. Tentti pelottaa jo etukäteen vaikka olenkin selviytynyt niistä aikaisemminkin vallan mainiosti.

Viikonloppu edessä. Se kuluu luultavimmin tautiopin tenttiin lukiessa, PBL:n oppimisvastauksen teossa ja mahdollisesti latinan luutenttiin lukiessa. Tekemistä olisi vaikka kuinka paljon, mutta en onneksi vielä ainakaan stressaa liikoja. Ensi viikolla saattaa olla toinen ääni kellossa.

Lääkelaskentaa!

Vihdoinkin se tuli, lääkelaskennan kirja! Eläköön enteraaliset lääkkeenantomuodot! Ja nyt laskemaan, kuin viimeistä päivää!

Australiaan, ehkäpä...

Lähetin tänään sähköpostia Australian opiskelijavaihdon vastaavalle tiedustellakseni mahdollisuudesta lähteä työharjoitteluun kyseiselle mantereelle ensi vuoden keväällä. Vastauksen perusteella kaikki on mahdollista ja on mukavaa, että olen kiinnostunut vaihdosta, mutta minun tulisi valmistautua pitkään hakuprosessiin. Eipä siinä mitään, onhan tässä yli vuosi aikaa. Ensi viikolla on vielä lisäksi kv-info eli kansainvälisyys-info johon minua kehotettiin osallistumaan, sillä siellä saan perustietoa vaihtoon lähtemisestä. Tämän jälkeen voin sitten ilmeisesti mennä ihan henk. koht. keskustelemaan asiasta kv-vastaavan kanssa. Ihme kelpoisuusehtoja joka paikassa.

Saimme tänään ryhmäni kanssa suunniteltua hieman ensi viikon opintokäyntiä keskussairaalan vuodeosasto 10:lle, jossa on tarkoitus ottaa selvää lääkehoidon organisoinnista ja potilaan ohjaamisesta. Tämän jälkeen käynnistä valmistellaan vielä Power Point -esitys. Onhan tämäkin mielenkiintoista, totta kai, mutta enemmän kyllä odotan pian alkavia katetroinnin, injektioiden ja nenä-mahaletkun laittamisen työpajoja, tällä hetkellä kun ainoat "hoitajan kädentaidot" minulla ovat verenpaineen mittaus, syöttäminen, hammaspesu ja vuodepesu. Ei siinä muuten mitään ja kaikki ajallaan, mutta tänään työhakemuksia laatiessa oli hieman vaikea kertoa osaamisestaan, kun sitä ei juurikaan vielä ole. Ottavatkohan potentiaaliset työnantajat huomioon toiveikkaan lausahdukseni kevään aikana suoritettavista opinnoista ja niistä tulevaisuudessa häämöttävistä kuudestakymmenestä opintopisteestä, hoitoalan kesätöiden maagisesta rajasta?

Toivotaan parasta, sillä muuten joudun viettämään jälleen yhden kesän siivoten, vaikkakin sairaalaa. Olisihan se valtavan hyödyllistä päästä "alan töihin" ja antaisi itsevarmuutta, sekä takaisi töitä myös jatkossa, esimerkiksi lomilla ja viikonloppuisin. Ei auta muuta kuin odottaa kiltisti ja lukea enemmän tai vähemmän ahkerasti tautiopin kokeeseen.

Noni

Sainpahan aikaiseksi. Siis tämän blogin. On sitä yritetty jo muutamaan kertaan, muttei vaan jotenkin ole tullut valmista. Vähän niin kuin opiskelun alkuaikojen "kerro itsestäsi" -tehtävien kanssa.

Joka tapauksessa olen selvinnyt ensimmäisen opiskeluvuoden kevääseen saakka ja edessä häämöttää enää vaatimattomat kolme ja puoli vuotta tässä koulussa ja sen jälkeen (toivottavasti) vielä yksi vuosi jossakin muualla, kätilöksi jatkamassa. Parempi kun ei vielä niin pitkälle ajattele, alkaa ahdistaa.

Tänään luvassa mikrobiologiaa ja sen jälkeen anatomiaa (viralliselta nimeltään elimistö ja sen toiminta), mutta onneksi vasta kahdeltatoista. Näin kaamoksen aikana kahdeksan aamut ovat silkkaa kidutusta, erityisesti kun kaikki tiet ovat jäässä ja pyörällä pitäisi kouluun asti selvitä. Eilen meinasi käydä huonosti, useampaankin otteeseen. Onneksi kaaduin vasta kun olin taluttamassa pyörää. Olisi kohta tullut ensiaputaidoille käyttöä.

Eilen oli ensimmäinen lääkelaskujen pienryhmätunti. Yllätyksekseni olen huomannut lääkelaskujen olevan jokseensakin helppoja (saisiko näin edes sanoa?) enkä vielä ole törmännyt mihinkään ylitsepääsemättömän vaikeaan laskutoimitukseen. Annoskaavakin on muistissa, viimeinkin. Ja kaipa tosielämässä hoitajat tarkistavat laskunsa (ja laskevatkin ne ehkä?) laskimella, jolloin ei tarvitse tuhrailla sivun pituisten jakokulmien kanssa. Miksi esimerkkilaskuissa lääkeannokset ovat aina tyyliä 16,7mg/20ml?

Ensi viikolla tautiopin tentti, sitä seuraavalla mikrobiologian. Onneksi ensi viikolla on taukoa ihanasta ongelmaperustaisesta oppimisesta eli PBL:stä, eipä tarvitse palauttaa sitäkään tehtävää ihan heti. Nyt alkaa taas stressi ja ahdistus lyödä päälle rauhallisen alun jälkeen. Miten sitä kaikkea ehtii tehdä?